Jos pääministeri Petteri Orpoa (kok.) on uskominen, hallitus laatii konkreettisen toimenpideohjelman rasismin kitkemiseksi maastamme. Tavoitteena on – ei enempää, eikä vähempää – yhdenvertainen, syrjimätön Suomi.
Sitä miten tämä tehdään, ei vielä tiedetä, mutta ratkaisun keskiössä on tiedonanto, jota hallituksen kokoama työryhmä on työstänyt kuukauden ajan.
Orpo on paljastanut tulevasta vain, että syyskuussa eduskuntaan tuleva tiedonanto "konkretisoi, syventää ja parantaa" hallitusohjelmassa jo mainittuja tasa-arvon edistämistoimia. "Tiedonannossa on selkeä viesti suomalaisille ja eduskunnalle, että hallitus ei hyväksy rasismia", hän lupaa (LK 17.8.).
Kaiken takana on läpi kesän jatkunut "rasismikohu". Se käynnistyi median esiin tuomista, perussuomalaisten johtohenkilöiden takavuosina kirjoittamista avoimen rasistisista teksteistä, joita hallituskumppani rkp on pitänyt yllättävinä.
Tiedonanto onkin pitkälle rkp:n ehto hallitusyhteistyön jatkumiselle. Puheenjohtaja Anna-Maja Henriksson on toistellut miten välttämätöntä on, että "Suomessa irtisanoudutaan rasismista". Tosin ps-puolueelle tiedonanto tuntuu olevan tärkeä lähinnä siksi, että se toivoo hallituksen pysyvän kasassa sen avulla. Puoluejohto on Riikka Purran johdolla vähätellyt rasistisia kirjoituksiaan ja julistanut kohun median ja vasemmisto-opposition ajojahdiksi.
Tältä pohjalta onkin vaikea uskoa, että tiedonanto toimisi taikasauvana, jota heilauttamalla Orpo saisi pois pyyhityksi hallituksen ongelman – eihän osa kumppaneista suostu edes näkemään ongelmaa.
Rasismiskeskustelua on tapana käydä etupäässä moraalisista lähtökohdista eli että se on väärin – mitä se luonnollisesti onkin. Vähemmälle huomiolle jäävät yleensä konkreettiset keinot, joilla rasismia voitaisiin torjua. Se ei ole sinänsä ihme, sillä rasismin torjunta on vaikeaa ja hidasta.
Rasismin vähättelijöillä on tapana kyseenalaistaa koko ilmiö. "Määrittele rasismi", he vaativat ja vetoavat "tutkimuksiin", joiden mukaan rasismia on Suomessa vähän jos lainkaan.
Kyse on sumutuksesta. 2020-luvulla kaikille pitäisi olla jo selvää, mikä on rasismia. Sillä tarkoitetaan ihmisten syrjintää tai luokittelua eriarvoiseksi eli huonommaksi esimerkiksi ihonvärin tai etnisen taustan perusteella.
Suomessa on rasismia paljon, minkä lukuisat tutkimukset todistavat. Ne todistavat myös, että eniten rasistisia asenteita on perussuomalaisten kannattajilla – eikä nyt puhuta eskimopuikoista tai Afrikan tähdestä.
Hallituksen "konkreettinen rasisminkitkentäohjelma" tulee epäilemättä tarpeeseen, mutta sitäkin tärkeämpää on, ettei se jää pelkiksi sanoiksi paperilla. Nekään eivät välttämättä pelasta hallitusta, ellei perussuomalaiset lopeta kaksoisviestintää ja irtisanoudu rasismista paitsi sanoissa myös teoissa.
P.S.
THL:n tutkimuksen (2020) mukaan lähes 40 prosenttia Suomessa asuvista ulkomaalaistaustaisista on kokenut syrjintää viimeisen vuoden aikana. EU:n perusoikeusvirasto tutki puolestaan 2018 afrikkalaistaustaisten kokemaa syrjintää 12 jäsenvaltiossa. Eniten sitä oli Suomessa. Noin 63 prosenttia vastaajista oli kokenut rasistista häirintää viimeisen viiden vuoden aikana – 12 maan keskiarvo oli 30 prosenttia. Jo tältä pohjalta on syytä lopettaa kotimaisen rasismin vähättely ja lisättävä toimia, joilla oksettava ilmiö saadaan hiipumaan.