Kolumni: Eiköhän tämä taas tästä

Sää: Al­ku­vii­kos­ta pääs­tään jopa hel­le­lu­ke­miin – lämmin jakso loppuu sa­de­rin­ta­maan

Liikenne: Sil­ta­tar­kas­tuk­set häi­rit­se­vät lii­ken­net­tä Ro­va­nie­mel­lä

Pääkirjoitus
Tilaajille

Hal­li­tuk­sen kun­nian­hi­moi­nen tavoite epäon­nis­tui: tur­ve­tuo­tan­to ajet­tiin alas liian no­peas­ti, ja nyt sitä taas tar­vi­taan

Turvetuotannosta on tullut energiapolitiikan heittopussi ja kiistakapula.
Turvetuotannosta on tullut energiapolitiikan heittopussi ja kiistakapula.

Hätäilemällä syntyy harvoin hyvää jälkeä, mikä on taas nähty muun muassa energiapolitiikassa. Suomessa poukkoilevan politiikan pelinappulaksi on joutunut turvetuotanto, jota oltiin ensin ajamassa kiireesti alas, ja joka on nyt osoittautunutkin tuiki tarpeelliseksi.

Turve on energianlähteenä ongelmallinen, koska sen polttaminen tuottaa runsaasti kasvihuonekaasuja. Tästä syystä Marinin hallitus on päättänyt osana Suomen hiilineutraaliustavoitetta, että turpeen energiakäyttö vähintään puolitetaan vuoteen 2030 mennessä. Tavoite on perusteltu, mutta turvetuottajien näkökulmasta sen aikataulu on jopa kohtuuttoman tiukka.