Elo­ku­va-ar­vio: Ilo­ton­ta ja ha­pui­le­vaa ko­hel­lus­ta – vä­rik­kään nais­ne­li­kon hää­ope­raa­tio ei juuri nauruja tarjoa

Ei paljon naurata. Riikka-sisko (Ria Kataja) ja ystävä Mallu (Armi Toivainen, oik.) koettavat pelastaa Emman (Anna-Maija Tuokko) tuhoon tuomitusta avioliitosta. Marja Pyykön ohjaama komedia Skimbagirls hukkaa mahdollisuutensa.

Kuva: Jaani Kivinen

Skimbagirls on näyttelijä-ohjaaja Misa Palanderin ensimmäinen elokuvakäsikirjoitus. Sarjarakastuja Emman (Anna-Maija Tuokko) hääjuhlista käynnistyy remellys, jonka päähenkilöissä riittäisi kyllä komedian aineksia.

Riikka (Ria Kataja) on aivan eri maata kuin hupakko Emma-siskonsa: kireä, velvollisuuksiinsa uupuva menestyjä.

Sisarusten ystävistä lähihoitaja Kata (Matleena Kuusniemi) räpistelee elämässä eteenpäin lähinnä pummaamalla, lastenohjelmassa näyttelevä Mallu (Armi Toivanen) on kiihkeä tyrkky.

Juhlapaikalla valkenee, että avioliitolla on vielä huonompi ennuste kuin neljällä edellisellä. Jospa Emma tällä kertaa hiukan harkitsisi, ennen kuin sanoo tahdon?

Lupaava asetelma sotkeutuu sekavaksi rämpimiseksi, johon ohjaaja Marja Pyykkö ei saa mitään ryhtiä. Kovien näyttelijöiden potentiaali valuu hukkaan.

On tylsää humalasekoilua, nokkeluutta yrittävää (ja pari kertaa onnistuvaa) läpänheittoa, turpiinvetoa ja täysin surrealistisia Fingerpori-hetkiä. Jaa, tähän väliin sitten vetäistiin musikaalinumero.

Kaikki kiperät tilanteet ratkeavat aivan itsestään. Kun juoni ei jaksa kiinnostaa, katsoja ehtii tympääntyä innottomaan kuvaukseen, hittejä alleviivaavaan ääniraitaan ja överiin pukusuunnitteluun.

Alasti kirmaavia miehiä on komedioissa riittänyt, mutta nyt lienee haussa uusi ennätys: Emman sulhanen (Samuli Edelmann) riisuutuu pakonomaisesti aina, kun kukaan ei ehdi kieltää. Se onkin hahmon ainoa piirre.

Vertailua uusimpaan, Juha Wuolijoen ohjaamaan Napapiirin sankarit -elokuvaan on vaikea välttää, eikä Skimbagirls valitettavasti pärjää millään saralla.

Skimbagirls zoomailee huomattavasti ärsyttävämmin tisseihin ja pyllyihin. Ovatko tekijät yrittäneet jotain hyvä jätkä -meininkiä?

Napiksessa riitti hilpeitä kohtaamisia. Skimbagirlsin sivuhenkilöt ovat vain vaisuja stressaantuneesta kiintiöhomosta (Teemu Aromaa) ärsyttävästi päivitettyyn lapinnoita-kliseeseen (Minttu Mustakallio).

Ennen kaikkea Napis tarjosi täkäläisen katsojan iloksi sympaattista paikallisväriä. Sen sijaan Skimbagirls ei tunnu oikeastaan tapahtuvan Lapissa, se tuntuu tapahtuvan keskellä ei-mitään.

Tyhjä näyttämö tyhjänpäiväiselle elokuvalle.