Tämän vuoden keväällä Lounais-Lappikin kertoi pienellä uutisella, että Aineen taidemuseo kerää muistoja alueen tunnetuista kuvaamataidon opettajista.
Muistoja pyydettiin Kemissä vaikuttaneista Liisa Rautiaisesta ja Nina Vanaksesta sekä Torniossa toimineista Olli Simolasta ja Hannes Turakasta.
Aineen taidemuseon amanuenssi Amanda Hakoköngäs vastaanotti muistoja ensimmäisessä vaiheessa toukokuun loppuun saakka, mutta muistoja saa kertoa hänelle edelleen. Muistoja saattaa nimittäin herättää Aineen taidemuseolla avautunut näyttely Taidetta koko elämä.
Siinä esitellään mainittujen taiteilijoiden ja taidekasvattajien työtä erityisesti heidän opettajuutensa kautta. Näyttely on nähtävissä Aineen taidemuseolla tammikuun 17. päivä asti.
"Nina Vanas näytti oppitunneilla tekniikkaa. Jos lapset eivät ymmärtäneet, Vanas saattoi sanoa: 'Voi voi, nyt ette ymmärtäneet. Mutta ei se mitään.'" - Oppilaan muisto Nina Vanaksesta.
Yleisön toive
Aineen taidemuseon näyttely vastaa Hakokönkään mukaan yleisön toiveeseen. Se on myös osa Aineen taidemuseon juhlavuoden ohjelmaa.
Näyttelyssä on käynyt taiteilijoiden entisiä oppilaita, jotka ovat saattaneet kertoa muistoja opettajistaan. Niitä voi edelleen käydä kertomassa tai lähettää Hakokönkäälle. Muistot myös arkistoidaan museoon.
– Muistoja on saatu jokaisesta. Kirjattuja muistoja on kymmeniä, mutta toivoisimme silti lisää niitä.
Hän sanoo, että keruun aikana taiteilijoista muodostui hyvin elävä kuva.
Jokainen näyttelyn taiteilijoista ja taidekasvattajista on hankkinut koulutuksensa Ateneumista, mutta joko palannut tai siirtynyt pohjoiseen opettajaksi. He myös jatkoivat taiteen tekemistä.
He olivat myös hyvin tuotteliaita. Siitä huolimatta kaikki heistä eivät ole isosti tunnettuja muualla.
– Heidän elämäntyönsä ei jälkikäteen katsottuna ollutkaan välttämättä taide, vaan heidän oppilaansa. He halusivat kasvattaa oppilaistaan ennakkoluulottomia taiteen vastaanottajia.
He onnistuivat kuitenkin tuottamaan sen verran paljon tulevia taiteen opiskelijoita, että Ateneumissakin asiaan kiinnitettiin huomiota.
"Sain koko elämän kestävän rakkauden kuvataiteisiin niin kuin moni muukin tyttölyseolainen." - Oppilaan muisto Liisa Rautiaisesta.
Taidetta opettajantyön ohessa
Näyttelyä kiertäessä vaikuttuu taiteilijoiden tuotteliaisuudesta. Kaiken lisäksi työt on tehty oman opettajantyön ohessa.
Sen voi tulkita intohimoksi taiteen tekemiseen. Toisaalta se voi ajatella kertovan siitä, että opettajan arkityö on taannut vapauden tehdä omaa taidetta vapaa-ajalla.
Hakoköngäs nyökkää.
– He ovat opettajina myös osanneet pitää kuria. Kaikki muistot, joita meille on kerrottu, ovat olleet positiivisia. Olisikin mukava kuulla myös mahdollisista kömmähdyksistä tai vastaavista.
Hakoköngäs kertoo, että kaikki neljä ovat kuvataidekasvattajina pitäneet lapsista sekä nuorista. Muistot kertovat, että he ovat lähestyneet oppilaitaan positiivisuuden kautta ja olleet heille turvallisia aikuisia. Heistä huokuu myös avarakatseisuus ja -sydämisyys.
"Hannes oli nähnyt minussa jotakin luovaa lahjakkuutta tai näin sen tulkitsen. Tällainen kannustus oli tuohon maailman aikaan harvinaista koulussa puhumattakaan kotioloista." - Oppilaan muisto Hannes Turakasta.
Suuri jälki
Taidekasvattajat jättivät myös suuren jäljen koko Lapin taide-elämään. Yhdessä muodossa heidän oppilaidensa kautta, mutta myös rakenteina.
Hannes Turakka nimittäin oli aktiivinen Tornion Kuvataideseurassa, jonka perustajiin hän kuului. Kuvataideseura nosti 1970-luvulla keskusteluun tilojen tarpeen Eila ja Veli Aineen arvokkaan taidekokoelman esittelyyn. Rajakartano valmistui vuonna 1985.
Hakoköngäs kertoo, että moni muistelija on kertonut entisten opettajiensa persoonallista pukeutumista. Heitä yhdistivät myös mopot.
– Nina Vanas ja Liisa Rautiainen olivat Kemissä heti pappi Olavi Kourin jälkeen ensimmäiset mopon rekisteröineet ihmiset. Muistoissa kerrottiin myös siitä, kuinka Olli Simola pyöräili Torniossa pienellä jopollaan.
"Minulle on jäänyt mieleen Ollin kuvaus Luis Buñuelin ja Salvador Dalín surrealistisesta elokuvasta Andalusialainen koira ja kuinka siinä veitsellä viilletään koiran silmä halki. Olen nähnyt elokuvan, mutta kyllä Ollin kuvaus siitä oli melkein vaikuttavampi. Samoin kuvaus Van Goghista joka leikkaa korvansa irti." - Olli Simolan oppilaan muisto.