Peruskoulun ja varhaiskasvatuksen tilanteeseen ja opettajien jaksamiseen on vihdoin havahduttu. Yhteiskunnallinen keskustelu ei ole vielä kuitenkaan laajemmin aiheen tiimoilta herännyt. Peruskoulun tehtävä tulee kirkastaa, vanhempia muistuttaa vastuustaan ja lapsuuden lyhentyminen pysäyttää. Suomessa on aina ymmärretty lapsuuden rooli erillisenä ja arvokkaana kehitysvaiheena ja ajanjaksona elämässä, tähän ajatukseen tulee palata.
Lapin kansanedustajien ja Professoriliiton tapaamisessa vuoden professori 2022 Jari Stenvall nosti esiin sivistyksen aseman yhteiskunnassamme. Mielestäni on valtavan tärkeää, että kaikessa sivistykseen liittyvässä keskustelussa ymmärretään, ettei sivistys lisäänny koulutusputkea nopeuttamalla ja tehokkuutta lisäämällä.
Parhaillaan keskustellaan kaksivuotisesta esiopetuksesta ja jopa kolmevuotiaita velvoittavasta varhaiskasvatuksesta. Suomen lapset halutaan yhteiskunnan kasvatettavaksi ja perheiden merkitys häivytetään. Pidän tätä ongelmallisena kehityssuuntana.
Pieni lapsi tarvitsee kehityspsykologisesti tasapainoiseen kasvuun turvaa, rakkautta ja aikuisen, johon kiintyä. Tämä voi tietenkin toteutua myös yhteiskunnan järjestämässä varhaiskasvatuspalvelussa, mutta vanhempia se ei korvaa.
Lisäksi yhteiskuntaa kohtaan kohdistuu valtava taloudellinen paine järjestää laadukasta varhaiskasvatusta. Kaksivuotisen esiopetuksen tavoitteet ovat hyvät. Vaarana on, että pätevää henkilökuntaa ei ole saatavissa ja käsissämme olisi samanlainen ongelma kuin hoitajamitoituksen kanssa, eli mitoitus on, mutta sitä toteuttamaan ei ole saatavissa pätevää henkilökuntaa.
Uudistuksella tavoitetaan eurooppalaista käytäntöä, jossa jo viisivuotiaat aloittavat koulun. Läheskään tarpeeksi ei ole keskusteltu vanhempien ja perheiden roolista, vanhempien vastuusta ja heidän tukemisestaan.
Toinen kysymys on lukiouudistus, jossa ensikertalaisuutta jatko-opintoihin haettaessa suositaan. Lisäksi järjestelmä, jossa pääsykokeiden sijaan suoraan ylioppilaskirjoitusten avulla valikoidutaan korkeakouluihin, on aiheuttanut valtavan pahoinvoinnin lisääntymisen lukioikäisille nuorille
Lukion ensimmäisellä luokalla pitäisi jo tietää oman elämän suunta ja epäonnistua ei voi. Tällä uudistuksella heikennettiin sivistyksen arvoa.
Lapsuutta ja nuoruutta ei tule uhrata yhteiskunnan mahdollisimman hyvän tuottavuuden ja tehokkuuden eteen. Yhteiskunnalliset Innovaatiot vaativat mielikuvitusta ja luovuutta, nämä taas vaativat vapautta ja aikaa. Jotta saisimme työelämään osallistuvia terveitä aikuisia, tarvitsemme hyvinvoivia lapsia ja nuoria.
Helsingin Sanomat haastatteli 92 opettajaa ympäri Suomea artikkelissaan Näin peruskoulu korjataan (21.5.). Viesti oli hyvin yhteneväinen ja huolestuttava. Kännykät on saatava pois kouluista koulupäivän ajaksi.
Tähän ei riitä, että kännykän käyttö on kielletty tunneilla, ne on saatava pois koko koulupäivän ajaksi. Useat lapset ja nuoret ovat niin riippuvaisia kännyköistä, että se vaikeuttaa keskittymistä. Keskittymistä oppii vain keskittymällä ja tätä tulisi kouluissa harjoitella enemmän.
Lapsilta tulee voida vaatia ja aikuisten tehtävä on asettaa rajat. Koulun tulee nostaa rooliaan, se ei ole palvelutalo, josta voi tilata hyviä arvosanoja. Kouluissa on säännöt ja auktoriteetti, ja tämä asia tulee nostaa arvoonsa.