Kuusi mil­joo­naa mur­hat­tua vel­voit­taa si­nut­kin kat­so­maan pa­huut­ta silmiin

Pian kylmenee: Lapissa voi olla pa­rin­kym­me­nen­kin asteen yö­pak­ka­sia

Pääkirjoitus

Ay-lii­ke ja hal­li­tus ovat ajau­tu­neet jää­rä­päi­syyt­tään pat­ti­ti­lan­tee­seen, mistä kum­man­kin on vaikea pe­rään­tyä – nyt jos koskaan tar­vit­tai­siin vanhan ajan neu­vot­te­lu­tai­to­ja

Ay-liikkeen ja hallituksen välit ovat ajautuneet alkutalven aikana yhä tiukempaan umpisolmuun, joka kiristyy tulevalla viikolla jälleen nykäyksen verran. SAK ja sen jäsenjärjestöt aikovat käynnistää torstaina entistä laajemmat lakkotoimet, ellei hallitus suostu neuvottelemaan niiden kanssa työelämää koskevista lainsäädäntöuudistuksista eli työreformeista. Hallitus on jo torjunut neuvotteluvaateet.

Työntekijäjärjestöjen tavoitteena ei ole vain neuvotteluyhteys, vaan saada hallitus perumaan työelämälakien heikentämiseen ja sosiaaliturvan leikkaamiseen tähtäävät suunnitelmansa, joista osa on jo työn alla.

Hallitus pitää uudistuksia työllisyyden ja valtiotalouden kannalta välttämättöminä. Se on muistuttanut, että uudistukset etenevät omissa, parlamentaarisissa valmisteluissaan, joihin ay-liikkeellä ei ole veto-oikeutta.

SAK on jakanut aktiiveilleen mustia hihanauhoja, joilla järjestö viestii surevansa hallituksen työreformeja.
SAK on jakanut aktiiveilleen mustia hihanauhoja, joilla järjestö viestii surevansa hallituksen työreformeja.
Kuva: Aleksi Vienonen

Pattitilanne siis jatkuu, eikä kumpikaan osapuoli suostu perääntymään vaateistaan. Huolestuttavinta asiassa on se, ettei kompromissihalusta ole havaittavissa minkäänlaisia merkkejä, pikemminkin päinvastoin. Kaikki merkit viittaavat siihen, että työtaistelut jatkuvat ensi vuoden puolella entistä laajempina.

Työmarkkinajärjestöt ovat neuvotelleet syksystä lähtien uudesta, vientivetoisesta palkanmuodostusmallista. Nyt nämäkin neuvottelut ovat katkolla eli SAK on tehnyt niistäkin painostusaseensa.

Toistaiseksi lakkoilulla ei ole ollut työntekijäjärjestöjen toivomaa vaikutusta. SAK:ssa on puhuttu ensimmäisestä ja toisesta varoituksesta – nyt edessä lienee kolmas. Varoituksia voi tulla lisääkin, muttei loputtomasti. Niiden julkisuusarvo ja sitä myöten teho on jo osoittanut laantumisen merkkejä. Tien päässä häämöttää keinoista kovin, mutta kääntääkö mahdollinen yleislakkokaan hallituksen päätä?

Pelissä on paljon molemmin puolin. Jäseniään jatkuvasti menettävä ay-liike taistelee olemassaolostaan. Työelämän perusasioissa periksi antamalla työntekijäjärjestöt tunnustaisivat heikkoutensa ja vauhdittaisivat tuhoaan.

Hallituksen osaltakin kyse on uskottavuudesta. Se pyrkii vahvistamaan työllisyyttä ja talouskasvua työmarkkina- ja sosiaaliturvauudistuksillaan. Ne ovat keskeinen osa hallitusohjelmaa, jonka tähtäin on valtion velkaantumisen taittamisessa. Näin tärkeistä uudistuksista perääntyminen tarkoittaisi käytännössä ohjelmasta luopumista ja ohjelmaton hallitus olisi entinen hallitus.

Sodassa ei ole voittajia, eikä niitä ole myöskään työmarkkinasodassa, jollaiseen hallitus ja ay-liike on uhittelulinjallaan väistämättä ajautumassa. Suurin häviäjä tässä sodassa olisi Suomen talous, joka on jo matkalla kohti keskivertoa syvempää taantumaa.

Sodan uhka ei tunnu huolettavan isommin kumpaakaan osapuolta, mikä on toivon mukaan pelkkää bluffia. Viisas on se, joka ottaa ensimmäisen sovun askeleen – kasvojen menettämisen uhallakin.

Vaikka demokratian lähtökohta on, että vaaleilla valitut päättäjät päättävät valtiollisista linjoista, työmarkkinajärjestöillä on yhä tärkeä roolinsa yhteiskunnallisessa järjestelmässämme. Siksi hallituksen ei kannata tavoitella selkävoittoa ay-liikkeestä, vaan pyrkiä löytämään mahdollisimman nopeasti kaikille kelpaava kompromissi kiistassa, joka uhkaa kasvaa kokoaan suuremmaksi.

P.S.

Työntekijäjärjestöt valmistautuvat täyttä häkää seuraaviin työehtoneuvotteluihin. Niistä on ennakoitu ennätysvaikeita varsinkin, jos hallitus saa työreforminsa läpi. Palkankorotusten lisäksi neuvottelupöydälle noussee paljon muitakin vaateita, kun liitot pyrkivät kompensoimaan menettämänsä edut uusilla eduilla. Työtaisteluja näyttäisikin olevan luvassa tällä menolla pitkälle tulevaisuuteen. Laihaa sopua ei turhaan mainosteta lihavaa riitaa paremmaksi vaihtoehdoksi.