Tommi Kinnusen kuudes romaani ilmestyy ensi vuonna. Siinä muun muassa sivutaan venäläisdesanttien hirmutöitä Koillismaalla sodan aikana.
Kinnusen kirjat kertovat menneiden vuosien Suomesta, ja tekeillä oleva romaanikin rakentuu tutulla tavalla. Pohjustukseksi Kinnunen tankkaa itsensä lähdeteoksilla perehtyen aikakauteen. Tutkii, minkälainen tarina lähtee avautumaan.
Kun vauhtiin pääsee, tekstiä syntyy vikkelästi. Toki sitä pitää kirjoittaa uudestaan puhtaaksi, mutta eritoten yksityiskohdat vievät aikaa.
– Olen pedantti; haluan, että kaikki kertomani olisi ollut mahdollista. Varmistan viikkotolkulla typerän tuntuisiakin yksityiskohtia.
Lopotti-romaaniin piti selvittää, olisiko rintamalta palannut isä voinut tarjota lapsilleen lakritsia vuonna 1945, kun sokerista oli pula. Kinnunen kysyi vanhoista karamellitehtaista, ja melkein kaikki vastasivatkin. Selvisi, että juuri mitään makeaa ei ollut saatavilla.
– Porvoon makeistehtaassa kuulemma tehtiin yksi satsi lakua, joka myytiin tiskin alta Stockmannilla.
Sisu-pastilleja koillismaalainen rintamamieskin olisi saanut, ja niitä hän kirjassa lapsille antaa.
– Pintti-romaanissa siirsin eräitä tapahtumia vuodella, jotta Helmi pääsi maistamaan uutuutta, appelsiinijaffaa.
Uuden kirjan lisäksi tekeillä on ooppera, josta kuullaan enemmän syksyllä.
Kinnusen henkilöhahmot tapaavat olla niin kutsuttuja pieniä ihmisiä. Voisiko häneltä joskus tulla tarina yhteisön napamiehestä?
– En ole oikeastaan edes ajatellut. Onhan iso pomokin toki kiinnostava hahmo, eikä välttämättä lainkaan onnellinen. Osana tarinaa sellainen ihminen on mahdollinen, mutta tuskin päähenkilöksi kirjoitan. Minua kiinnostavat hiljaiset ja hiljennetyt.
Kouluissa tahti kiihtyy
Kirjailija pitää kovasti äidinkielen opettajan päivätyöstään turkulaisessa lukiossa. Hän kuitenkin kaipaa aikaa, jolloin oppilaille pystyi antamaan enemmän huomiota.
Lääkäri määräsi hänet sairauslomalle uupumisen vuoksi korona-ajan jälkeen. Epidemian aikana opettajien työmäärä oli entisestään paisunut, ja oppivelvollisuusiän jatkaminen sekä uusi opetussuunnitelma veivät hetkeksi puhdin.
Opettajien työtaakasta on puhuttu julkisuudessa, Kinnunenkin siitä on kertonut. Kai jokin on muuttunut paremmaksi?
– Työläämmäksi on mennyt, koko ajan opettajien vastuulle tuodaan lisää pientä sälää. Tai isoa. Kun työterveyshuolto sanoi työtoverille, että tee töitä seiskan edestä ettet uuvu, niin miten sitä pitäisi… Jätetäänkö 25 prosenttia oppilaista huomioimatta vai mitä.
Jos ahdistaa opettajia, ei opetettavillakaan ole parempaan päin mennyt, kokenut ope sanoo. Tunnollisimpia palaa loppuun jo toisella asteella.
– Hyvinvointivaltio on synnyttänyt pahoinvointitehtaan eli tämän päivän koululaitoksen. Suuret valinnat pitää tehdä liian aikaisin, ja pitkä matikka ratkaisee korkeakoulupaikan haussa, haluat sitten opiskelemaan insinööriksi tai kieliä.
Kinnunen kertoo seuraavansa kiinnostuneena, mitä uudistuksia tämä hallituskausi mahtaa tuoda koulumaailmaan.
Remonteissa laveammalla otteella
Montaa rautaa takova Kinnunen arvelee, että nyt viisikymppisenä pitäisi opetella lomailemaan ja välillä pelkästään olemaan. Koville se kuitenkin ottaa, jos pitää loikoa sohvalla ja katsoa televisiota.
Jotta aika ei olisi aiemmin käynyt pitkäksi, hän on remontoinut puolisonsa kanssa kaksi vanhaa turkulaista puutaloa ja kaksi puutalo-osaketta. Nykyinen koti löytyi sattumalta vuonna 2016, vaikka aietta asunnon vaihtoon ei ollut.
– Facebookissa tämä tuli eteeni, ja se oli menoa. Ihastuimme heti.
Ihastuksen eteen on tehty töitä. Pari vuotta pariskunta lapioi välipohjien eristehiekkaa ikkunoista ulos, purki sata vuotta vanhoja sähköjohtoja, maalasi vanhoja lankkulattioita ja tapetoi.
– Sanotaanko, että olen sitkas. En lopeta mitään ennen kuin tulee valmista. Ja remppahommissa vahvuuteni on suurpiirteisyys, vihaan kaikkea, missä pitää laskea ja mitata tarkasti. Puuseppää minusta ei tulisi, kirvesmies voisin olla.
