Hakkuut heikentävät hömötiaisen pesimätulosta, mutta hetkellisesti taimikoista voi olla jopa hyötyä lajille.
Tämä selvisi Oulun yliopiston uudesta tutkimuksesta, jossa selvitettiin metsänkäsittelyiden vaikutusta uhanalaisen hömötiaisen ja runsastuvien tali- ja sinitiaisten lisääntymismenestykseen.
Ekologian ja genetiikan yksikön tutkimuksessa tarkasteltiin harvennusten, avohakkuiden ja muiden muuttujien vaikutusta tiaisten pesimismenestykseen jopa 30 vuoden aineistolla. Tutkijat seurasivat muun muassa poikasten määrää, kokoa ja selviytymistä ensilennolleen sekä palaamista takaisin pesimään tutkimuspopulaatioon.
Avohakkuista johtuva kuolleisuuden kasvu pesimäkauden ulkopuolella oli jo aiemmista tutkimuksista selvinnyt seuraus. Siksi tutkijat hämmästyivät havaitessaan nyt, että hömötiaispoikaset olivat kookkaampia ja niiden selviytyminen parani, kun pesimäreviirin lähistön avohakkuista oli kulunut 5–10 vuotta.
– Tulos yllätti positiivisesti, väitöskirjatutkija Satu Kumpula toteaa.
Tutkijoiden mukaan myönteinen vaikutus saattaa liittyä avohakatun alueen lehtipuuvaltaiseen vesakoitumiseen.
– Tämä tuntuisi loogiselta. Hömötiaisen poikasille parasta ravintoa ovat perhostoukat ja niitä löytyy luultavasti lehtipuuvesakosta, Kumpula pohtii.
Tiaisemojen ravinnonhakumatkoja ei kuitenkaan ole seurattu niin paljon, että niiden todistetusti tiedettäisiin ruokailevan taimikoissa. Teorian vahvistamiseksi tarvitaankin Kumpulan mukaan jatkotutkimuksia.
Vaikutus selviytymiseen kääntyi kuitenkin kielteiseksi, kun hakkuusta oli kulunut 11–20 vuotta. Käänteen tutkijat arvelevat liittyvän siihen, että lehtipuu raivataan pois taimikoista tässä vaiheessa. Samalla vähenevät toukka-ateriat.
Viiden vuoden suotuisasta vaiheesta huolimatta hömötiaisen pesinnän kokonaistulos eli poikasten palaaminen lisääntymään tutkimusalueelle heikkeni lähistön avohakkuiden seurauksena.
Talitiaiseen hakkuut eivät juurikaan vaikuttaneet. Vain hiljattain tehdyt harvennukset heikensivät talitiaisten pesäpoikasten selviytymistä lentopoikasiksi asti.
– Talitiainen näyttää sietävän hakkuita paljon paremmin. Se on generalisti eli yleislaji, jolle kelpaavat monet ympäristöt, Kumpula kertoo.
Sinitiaisella erityisesti harvennushakkuut olivat yhteydessä pesäpoikasten pienempään kokoon ja selviytymiseen, avohakkuut puolestaan siiven pituuteen. Siiven mitta kuvaa poikasen kokoa ja kasvunopeutta.
Työssä selvitettiin myös eri tiaislajien välisiä suhteita.
– Lajien välisestä kilpailusta ei löydetty vahvoja viitteitä. Talitiaisella sen sijaan todettiin lajin sisäistä kilpailua, Kumpula kertoo.
Tämän ja aiempien tutkimusten perusteella tutkijat päättelevät, että hömötiaisille sopivien varttuneiden havupuuvaltaisten sekametsien määrän väheneminen ja pirstoutuminen ovat nykymetsätalouden aiheuttama ongelma, jonka kasautuvat vaikutukset näyttäisivät vain lisääntyvän.
Tutkijat suosittelevat hömötiaisen elinoloja parantavia metsänhoitomenetelmiä, kuten jatkuvaa kasvatusta ja metsien kasvattamista vanhemmiksi. Lisäämällä hömötiaiselle sopivia elinympäristöjä, erityisesti kuusivaltaista sekametsää, lehtipuita ja lahopuita, voisi hömötiaispopulaation koko lähteä hiljalleen nousuun.
Uusi tutkimus on julkaistu Journal of Avian Biology -tiedelehdessä.