Kolumni: Kie­li­muu­ri ui­ma­hal­lis­sa ja muita arkisia koh­taa­mi­sia tu­ris­ti­kau­pun­gis­sa

Vastaa kyselyyn: Miten vie­tät­te tal­vi­lo­maa, vai­kut­taa­ko ra­ha­ti­lan­ne suun­ni­tel­miin?

Kolumni

Yh­den­ver­tai­nen maailma jo­kai­sen vas­tuul­la

-

Oletko valkoinen, vammaton, työ- ja parisuhteessa oleva keskiluokkainen heteromies tai -nainen?

Onneksi olkoon – elät monilta osin yhteiskuntamme normien mukaista elämää eikä sinulla mahdollisesti ole omakohtaista kokemusta jatkuvasta, perustavanlaatuisesta syrjinnästä.

Kuka tahansa voi joutua kohtaamaan syrjintää tai ennakkoluuloja. Erityisen alttiita ilmiöille ovat kuitenkin monet vähemmistöryhmät, jotka jäävät yhteiskunnassamme vallitsevien normien ulkopuolelle.

Olen ollut todistamassa tilannetta, jossa tummaihoinen henkilö ei ole pätevyydestään huolimatta saanut työpaikkaa ihonvärinsä takia. Olen nähnyt, miten yhdenvertaista pääsyä harrastusporukan pikkujouluihin pyytävä yhteisön aktiivinen, liikuntarajoitteinen jäsen on leimattu vaikeaksi ja kohtuuttomaksi ihmiseksi oman pyyntönsä takia.

Tunnen useita seksuaalivähemmistöihin kuuluvia henkilöitä, jotka eivät vielä 2020-luvullakaan uskalla pitää puolisoaan kädestä kiinni julkisella paikalla ilkeiden kommenttien pelossa.

Vaikka yhdenvertaisuuteen liittyvistä asioista puhutaankin nykyään aiempaa enemmän, ovat edellä kuvaamani tilanteet valitettavasti yhä edelleen arkipäivää.

Normeista johtuvat ulkopuolisuuden kokemukset sekä jatkuva syrjinnän pelko aiheuttavat monille vähemmistöihin kuuluville vähemmistöstressiä.


Ei ole yhdenkään vammaisen, sateenkaari-ihmisen tai tummaihoisen tehtävä vakuuttaa muita ihmisiä heidän oikeudestaan yhdenvertaiseen ja tasa-arvoiseen kohteluun.


Vähemmistöstressillä tarkoitetaan vähemmistöjen kokemaa, pitkäaikaista sosiaalista ja henkistä kuormitusta, joka johtuu syrjinnän kokemuksista tai sen pelosta. Kyseessä on luonnollinen reaktio niihin ennakkoluuloihin ja vihamielisyyteen, joita esimerkiksi vammainen tai transsukupuolinen ihminen kohtaa vähemmistöryhmään kuulumisensa takia.

Vähemmistöstressin taustalla on usein jatkuva kokemus siitä, että omana itsenään oleminen ja esiintyminen on henkilölle vahingollista tai heikentää hänen asemaansa työpaikalla tai muissa yhteisöissä. Valitettavan suurella osalla vähemmistöjen edustajista onkin kokemusta yhteisön ulkopuolelle jätetyksi tulemisesta jonkin itseensä liittyvän ominaisuuden takia.

Vähemmistöjen edustajiin kohdistuva kohtelu ja ennakkoluulot eivät ole kuitenkaan heidän itsensä vastuulla. Ei ole yhdenkään vammaisen, sateenkaari-ihmisen tai tummaihoisen tehtävä vakuuttaa muita ihmisiä heidän oikeudestaan yhdenvertaiseen ja tasa-arvoiseen kohteluun.

Henkilö, joka ei ole kokenut omakohtaisesti jatkuvaa stressiä ja syrjinnän pelkoa, ei pysty täysin ymmärtämään vähemmistöstressin voimavaroja imevää luonnetta.

Jokainen meistä voi kuitenkin vaikuttaa omalta osaltaan tasa-arvon lisääntymiseen. Kuka tahansa voi puuttua syrjintään ja loukkaavaan puheeseen sekä opetella käymään keskusteluja vähemmistön ehdoilla, väheksymättä heidän kokemuksiaan ja ajatuksiaan.

Loppujen lopuksi kyse on yksinkertaisista asioista: kuuntelemisesta, kunnioittamisesta ja toisten ihmisten ennakkoluulottomasta kohtaamisesta.

Kirjoittaja on toimittaja.

Toivottavasti nautit tästä kolumnista

Lapin Kansan tilauksella pääset lukemaan kaikki tuoreimmat ja kiinnostavimmat sisällöt heti.