Isäinpäivänä tarhasta tuli ipanan mukana kotiin kortti ja lahja. Kortti oli valokuva, jossa naurava muksumme oli sonnustautunut rakennustyöläisen kamppeisiin, ja seinällä hänen takanaan luki isolla ONNEA! Lahja oli kivestä ja vanhasta turkinreuhkasta askarreltu peikon pää. Se pääsi vessaan näkyvälle paikalle valvomaan pottakäyntejä.
Perheen nuorimmaisen päiväkotiarki alkoi syksyllä. Ensimmäiset pari viikkoa poika piti jättää itkevänä hoitoon, mutta pian hän kirmasi aamuisin isin sylistä hoitotätien ja leikkikavereiden luo taakseen vilkuilematta.
