Suomen Nato-jäsenyys sinetöityi perjantaiyönä, kun Turkin parlamentti lopulta hyväksyi Suomen jäsenyyden. Turkin ja Unkarin jäsenyysjarruttelu oli arvoton näytelmä, mutta nyt se on ohi. Ruotsi jäi vielä eteiseen.
Suomen tie Natoon oli lopulta varsin vauhdikas. Venäjän hyökkäys Ukrainaan reilu vuosi sitten muutti nopeasti suomalaisten suhtautumisen läntiseen puolustusliittoon.
Sitä ennen Suomessa suhtauduttiin Natoon kriittisesti tai ainakin epäillen. Suomettumisen ajan kaikuina Nato nähtiin USA:n johtamana sotilasliittona. Taustalla kummitteli Venäjän jyrkän kielteinen suhtautuminen Natoon.
Kaikissa puolueissa – kokoomusta lukuun ottamatta – nähtiin Nato-haikailu tarpeettomana itänaapurin härnäämisenä. Poliittisen eliitin täyskäännöksen mahdollisti kansalaisten nopea kääntyminen Naton kannattajiksi viime keväänä.
Venäjä näytti Ukrainassa todelliset kasvonsa ja se herätti suomalaiset. Nato alettiin nähdä parhaana turvana aggressiivista itänaapuria vastaan.
Suomen puolustusta on rakennettu Nato-yhteensopivaksi paljon kauemmin. Vaikka jäsenyys oli pitkään vain kaukaisena optiona eduskunnan selonteoissa, sotilaallisesti Suomi lähentyi Natoa jo vuosikymmenet. Tämä on näkynyt muun muassa hävittäjäkaupoissa: tilattuna on jo toinen sukupolvi yhdysvaltalaisia koneita.
Nato on puolustusliitto. Siksi on erinomainen asia, että sotilaallinen valmius toimia yhdessä Nato-kumppanien kanssa on valmiiksi hyvässä asennossa.
Suomi on kymmenien muiden maiden tavoin ollut myös pitkään Naton rauhankumppani, joten yhteistyötä on tehty muutenkin. Täysjäsenyys on silti iso harppaus eteenpäin.
Nyt on päätettävä siitä, millainen Nato-maa Suomesta tulee. Monet kysymykset on ratkaistava kotimaassa. Osa päätöksistä tehdään Naton kanssa yhteistyössä.
Natolla on erikseen poliittinen ja sotilaallinen päätöksentekorakenne. Mikä on Suomen paikka Naton monimutkaisessa komentorakenteessa. Mistä rekrytoidaan henkilöstö Nato-tehtäviin?
Tuleeko Suomeen Naton pysyviä joukkoja tai esikuntia? Suomen puolustusmäärärahojen tuleva taso pitää määritellä. Naton suositus on kaksi prosenttia kansantuotteesta.
Suomi ei sulje Nato-jäsenyyssopimuksessa pois mahdollisuutta sijoittaa ydinaseita maaperällemme. Ydinräjähteiden maahantuonti vaatii lakimuutoksen. Todennäköistä ydinaseiden Suomeen tuominen ei ole.
Osana Naton yhteistä puolustussuunnittelua Suomen tulee linjata se, mikä on maamme rooli Baltian maiden puolustuksessa ja millaista yhteistyötä Pohjoismaiden kesken tehdään.
Avoimia kysymyksiä on paljon. Tästä varsinainen Natotyö vasta alkaa.
Suomen EU-jäsenyyden alkutaipaleella vajaat kolmekymmentä vuotta sitten käytiin ankaraa taistoa siitä, kuka edustaa Suomea EU:ssa. Kysymys kenelle katetaan lautanen illallispöytään – presidentille vai pääministerille – oli kiperä keskusteluaihe. Kiista päätyi lopulta pääministerin eduksi.
Naton suhteen presidentti puolestaan on vahvoilla. Perustuslain mukaan Suomen ulkopolitiikkaa johtaa presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Sauli Niinistön puhuessa presidentti-sanan jälkeen on aina pitkä tauko.