Kolumni: Kuusi mil­joo­naa mur­hat­tua vel­voit­taa si­nut­kin kat­so­maan pa­huut­ta silmiin

Pian kylmenee: Lapissa voi olla pa­rin­kym­me­nen­kin asteen yö­pak­ka­sia

Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Va­loa­kin näkyy lohelle

Näkökulma

Tornionjoki on esimerkki siitä, miten tutkittuun tietoon pohjautuva kalastuksen säätely voi lyhyessäkin ajassa saada lohikannat elpymään.
Tornionjoki on esimerkki siitä, miten tutkittuun tietoon pohjautuva kalastuksen säätely voi lyhyessäkin ajassa saada lohikannat elpymään.
Kuva: Alma Median arkisto

Jussi Poikajärvi pohti ansiokkaasti (LK 7.6.) lohikantojen tilaa Suomessa ja nosti esille elinvoimaisten lohikantojen tiellä olevia esteitä. Jottei vaelluskalojen, kuten lohen, tulevaisuus näyttäisi täysin toivottomalta, haluamme raottaa hieman tutkimuksen verhoa, minkä raosta kajastaa myös valoa. Vesistöjen tilaan, vesistökuormitukseen ja rakennettujen vesien ekologisiin ongelmiin kiinnitetään nyt enemmän huomiota kuin kertaakaan aiemmin – tätä edellyttävät useat EU:n direktiivit ja strategiat jatkossakin.

Lohikantojen ennallistaminen vaatii monenlaisia toimenpiteitä. Näitä ovat esimerkiksi riittävät vesiensuojelurakenteet, lisääntymisalueiden kunnostaminen, kahteen suuntaan toimivien vaellusyhteyksien rakentaminen ja nousuhalukkaan kalakannan varmistaminen. Myös kalastusta on säädeltävä riittävästi.

Rakennettujen jokien vaelluskalojen tilaa pyritään parantamaan sekä voimayhtiöiden velvoitteita muuttamalla kalatalousviranomaisen toimesta että erilaisilla, niiden rinnalla tehtävillä hankkeilla. Tutkimushankkeissa on selvitetty lohen vaelluspoikasten alasvaellusta helpottavien rakenteiden toimivuutta, patojen poistamisen ja muiden elinympäristökunnostuksien vaikuttavuutta ja vaelluskalojen nousuhalukkuutta.

Isossa mittakaavassa tutkimus ei aina näy suoraan yleisölle, mutta se tuo osaamista ja luotettavaa taustatietoa, mitä tarvitaan toteutuksessa. Tutkimuksen jälkeen tarvitaan vielä päätöksiä ja rahoitusta, että päästään etenemään toteutukseen. ”Kuokka maahan”-vaihe on yleensä yleisölle näkyvin vaihe, mitä Jussi Poikajärvikin kirjoituksessaan kaipaa.

Myös vapaita virtavesiä on muokattu muun muassa tukinuiton tai tulvapenkereiden rakentamisen takia. Lisäksi valuma-alueita on suurelta osin ojitettu, jolloin soiden luontainen kyky pidättää humusta ja toimia tarvittavana vesivarastona kuivuuden varalta on heikentynyt.

Näihin ongelmiin puututaan tänä vuonna alkaneessa, 7-vuotisessa Triwa Life-hankkeessa, jossa kunnostetaan 103 hehtaaria joki- ja puroympäristöä ja yli 2 500 hehtaaria ojitettua suota Tornionjoen vesistöalueella. Tornionjoki tarjoaa, Simojoen ohella (LK 7.6.), myös kaivatun positiivisen esimerkin, miten tutkittuun tietoon pohjautuva kalastuksen säätely voi lyhyessäkin ajassa saada lohikannat elpymään.

Nykyisin Itämeren lohen kanta-arviotyö on maailmanlaajuisestikin vertaillen erityisen kehittynyttä, minkä seurauksena tehtyjä tiukkojakin suosituksia noudattamalla voidaan ylläpitää elinvoimaisia lohikantoja Itämereen laskevissa vapaissa joissa.

Ilmastonmuutoksen eteneminen tarjoaa tukun uusia ongelmia etenkin pohjoisilla leveysasteilla. Nopeita suoria keinoja lohen, joka ei juuri siedä korkeita vedenlämpötiloja, auttamiseksi ilmastonmuutokselta ei ole. Tosin tiedetään, että monimuotoinen jokiluonto vaihtelevine pienympäristöineen ja monimuotoisine ravintoverkkoineen sekä sivujokiin sopeutuneet, toisistaan erilaiset lohen alapopulaatiot antavat lajille mahdollisuuden sopeutua muutokseen.

Poikajärvi peräänkuuluttaa kirjoituksessaan toimia lohikantojen elvyttämiseksi. Voimme todellakin vaikuttaa siihen, onko lohelle kajastava valo auringonnousu vai -lasku.

Nico Alioravainen

tutkimuspäällikkö, Luonnonvarakeskus

Pauliina Louhi

erikoistutkija, Luonnonvarakeskus