Kevät etenee ja pian muuttolinnut palaavat. Paluun tekee viranomaisten uhka-arvioiden mukaan myös niin kutsuttu välineellistetty maahanmuutto, josta Suomi sai esimakua alkutalven aikana. Tuolloin Venäjän viranomaiset ohjasivat polkupyörillä varustamiaan turvapaikanhakijoita itärajalle kostona Nato-jäsenyydellemme.
Suomi sai torjuttua ensimmäisen hybridihyökkäyksen sulkemalla kaikki Venäjän raja-asemansa. Apuna toimi kylmä ja luminen talvi, joka esti laittomat rajaylitykset metsän kautta. Nyt väliaikainen apuri on väistymässä ja korvaajaa etsitään kuumeisesti uudesta raja- eli "käännytyslaista", jolla alkaa olla jo kiire.
Itäraja pysyy kiinni nykypäätöksillä huhtikuun puoliväliin asti. Sulku jatkunee senkin jälkeen, jos rajalaki ei ole siihen mennessä valmistunut. Loputtomiin rajaa ei voida pitää kiinni, joten lakiin kohdistuvat isot odotukset.
Vaikka kyseinen laki on vasta hallituksen esitysluonnos, pääministeri Petteri Orpo ehti jo esitellä sitä eduskuntapuolueille. Syy tähän on se, että kyse on todennäköisesti poikkeuslaista, jollaisen säätäminen yhden vaalikauden aikana vaatii viiden kuudesosan enemmistön eduskunnassa. Siihen hallitus ei yllä omin voimin.
Lain tavoitteena on turvapaikanhakijoiden välittömän käännyttämisen mahdollistaminen itärajalta takaisin Venäjälle tai kotimaihinsa ilman turvapaikkaprosessia. Ongelmana on, että tämä rikkonee paitsi Suomen perustuslakia myös EU-oikeutta sekä kansainvälisiä sopimuksia ja ihmisoikeusvelvoitteita.
Vaikka kyse on juuri tämän takia poikkeuslaista, sen hyväksyminen ei ole helppoa kaikille eduskunta-, eikä edes hallituspuolueille. Myös rajalain perustuslaillisuutta pohtiva eduskunnan perustuslakivaliokunta on juridisesti vaikean ongelman edessä.
Kriittisiä äänenpainoja on jo kuultu ainakin vasemmistoliitosta ja rkp:sta. Jälkimmäinen on pitänyt hallituksessa toimimisensa lähtökohtana sitä, että kaiken lainsäädännön on oltava sopusoinnussa perustuslain ja kansainvälisten sopimusten kanssa.
Suomen turvallisuudesta huolehtiminen on hallituksen ydintehtäviä, joten poliittisten päättäjien paineet ovat kovat. Pahimmassa tapauksessa itärajan yli on pian pyrkimässä tuhansittain laittomia tulijoita, ja jopa väkivaltaiset rynnäköt ovat viranomaisten mukaan mahdollisia – suljetuista raja-asemista huolimatta.
Vähemmälle huomiolle rajalakikeskustelussa on jäänyt mahdollisen poikkeuslain käytännön toimivuus eli pakkokäännytysten toteutus. Miten Suomi toimisi tilanteessa, missä Venäjä kieltäytyisi ottamasta vastaan sieltä raja-asemien tai metsän kautta tälle puolen rajaa tulleet turvapaikanhakijat?
Tiedossa on, ettei Venäjä välitä Suomen lakipykälistä. Kreml viittaa kintaalla myös kansainvälisille sopimuksille ja ylipäätään ihmisoikeuksille. Tältä pohjalta onkin todennäköistä, että paluureitti on poikki. Aidastakaan ei ole tähän hätään apua, sillä sen rakentaminen on vasta alkuvaiheessa.
Ongelmana on se, että toisin kuin Venäjä, Suomi on yhä oikeusvaltio. On vaikea kuvitella tilannetta, missä maamme rajaviranomaiset ajavat väkivalloin tai aseella uhaten enemmän tai vähemmän hädänalaisia kolmannen valtion kansalaisia takaisin itään varsinkaan, jos vastaanotto siellä on vieläkin ikävämpää tasoa. Mikäli tilanne on tämä, tiukinkaan laki ei sitä muuksi muuta.
Venäjällä käydään viikonvaihteessa presidentinvaalit, mitä Ulkopolitiikan instituutin tutkija Jussi Lassila on kutsunut osuvasti "diktatuurin rituaaliksi" (Yle 15.3.). Kyse on irvokkaasta näennäisnäytelmästä, missä sekä pää- että sivurooleja esittää sotarikollinen, jumal- ja vainoharhasta kärsivä Vladimir Putin. Ainoan ehdokkaan ansiot ovat kiistämättä vaikuttavat. Putinin yli 20-vuotisen yksinvaltiuden aikana Venäjästä on kehittynyt fasistinen, rasistinen, homofobinen, propagandistinen, militaristinen ja äärinationalistinen yhden totuuden valtio, jota johdetaan pelolla, väkivallalla ja aivopesulla. Mihin mies vielä yltääkään, jos vanhaksi elää?