Saamelaiskäräjävaalit: Ään­ten­las­ken­ta on alkanut – en­sim­mäi­set epä­vi­ral­li­set tu­lok­set il­moi­te­taan tiis­taiaa­mu­na

Tietomurto: Satojen Lapin hy­vin­voin­tia­lueen asiak­kai­den tietoja on saat­ta­nut joutua vääriin käsiin – koskee in­kon­ti­nens­si- ja dia­be­tes­tuot­tei­den ko­tiin­kul­je­tus­pal­ve­lun asiak­kai­ta

Mainos: Lapin Kansa Digi 13,90 €/kk – tilaa tästä

Kolumni

Väki vä­he­nee, it­se­tun­to kasvaa ja kalat yhä syödään

-

Siirryn syksyn kuluessa Lapin Kansan päätoimittajan tehtävästä Kalevaan vastaaviin töihin. Lähdön kynnyksellä mieli tekee tiliä: miten Lappi on viidentoista päätoimittajavuoteni aikana muuttunut?

Haetaan kättä pidempää luvuista. Väestökehitys kertoo ikävää kieltään maakunnan elinvoimasta tai voimattomuudesta.

Kun aloitin nykyisen työni, lappilaisia oli 184 000. Nyt meitä on lähes kymmenentuhatta vähemmän.

Maakunnan sisällä kehitys on ollut epätasaista. Rovaniemi on imenyt ihmisiä ja elinvoimaa muualta Lapista. Vain muutama muu kunta voi iloita väkimäärän kasvusta.

Lappi on samanaikaisesti ikääntynyt. Lapsia syntyy vähemmän. Vuonna 2009 ensiparkaisun päästi Lapissa yli 1 900 pienokaista. Viime vuonna enää alle 1 300.

Väestön huoltosuhde – työikäisten suhde huollettaviin eli lapsiin ja eläkeläisiin – on heikentynyt voimakkaasti. Aloittaessani sataa työikäisiä kohti oli 50 huollettavaa. Nyt heitä on jo 70.

2010-luvulla ulkomainen turismi kaksinkertaistui yöpymisillä mitattuna. Korona notkahdutti, mutta kasvu on viruspaholaisen nutistumisen jälkeen jatkunut lähes räjähdysmäisesti.

Kuumaa on matkailun ohella lämpömittareissa. Ilmastonmuutosten tarkastelussa 15 vuotta on lyhyt aika, mutta muutoksen huomaa.

Viitisentoista vuotta sitten lähes koko Lapin vuoden keskilämpötila oli pakkasella, nyt vuositason miinuslukuja löytyy lähinnä Käsivarresta ja päälaelta.

Lappilaisten itsetunto on vahvistunut. Väki on vähentynyt, mutta pidot ovat parantuneet.

Siirrytään numeroista pehmeisiin havaintoihin. Miten henkinen ilmapiiri on muuttunut?

Lappilaisten itsetunto on vahvistunut. Väki on vähentynyt, mutta pidot ovat parantuneet.

Lappi on ravistanut harteiltaan karvalakkilähetystöjen pitkän varjon. Aluepoliittisten armonpalojen anomisen aika on ohi.

Täällä pärjätään, kunhan valtio pitää elämisen ja yrittämisen edellytykset kunnossa.

Luonnonvaroiltaan rikas, luonnoltaan kaunis, geopoliittiselta sijainniltaan kuuma ja ihmisiltään osaava maakunta menestyy vääjäämättä.

Lähimenneisyys on avannut lappilaisten silmiä yhteistyön ja verkostoitumisen autuudelle. Naapuriyrityksen kadehtimisen ja kampittamisen sijaan nyt tehdään yhdessä. Se on voittava konsepti.

Jotain pysyvää on. Maankäytöstä kiistellään yhtä ankarasti kuin ennenkin.

Viisitoista vuotta sitten toisella puolella oli usein metsätalous. Vastassa oli porotalous tai turismi.

Kaivostoiminta on noussut metsähakkuiden rinnalle niin matkailun, poroelinkeinon kuin luonnonsuojelijoiden hampaisiin.

Vuotoksen allas on kuopattu, mutta Jäämeren radassa riittää uutta vastustamisen aihetta.

On muutakin pysyvää. Lappilaisten luontosuhde on yhä mutkaton. Marjastetaan, metsästetään, kalastetaan – ja saalis syödään.

Kirjoittaja on vastaava päätoimittaja.

Toivottavasti nautit tästä kolumnista

Lapin Kansan tilauksella pääset lukemaan kaikki tuoreimmat ja kiinnostavimmat sisällöt heti.