Vahva oma armeija, EU- ja Nato-jäsenyys sekä viimeisimpänä DCA-sopimus – vahvempaa suojaa kasvavaa Venäjän uhkaa vastaan on vaikea kuvitella. Nelinkertaisen turvalukon aukaiseminen vaatisi itänaapurin diktaattorilta Vladimir Putinilta muutakin kuin imperialistista suursotauhoa.
Suomen ja Yhdysvaltojen välinen puolustusyhteistyösopimus (DCA) allekirjoitetaan Washingtonissa tulevana maanantaina. DCA vaatii vielä eduskunnan hyväksynnän, mikä on luvassa näillä näkymin kevättalvella.
Sopimusta voidaan pitää lähes Nato-jäsenyyden veroisena turvallisuuspoliittisena muutoksena Suomelle, joka oli vielä pari vuotta sitten sotilaallisesti liittoutumaton valtio. DCA:n myötä Suomi on sotilaallisesti niin liittoutunut kuin se on ylipäätään mahdollista.
DCA-sopimus mahdollistaa suurimman Nato-liittolaisemme saumattoman sotilastoiminnan Suomessa. Puolustusyhteistyö syvenee Yhdysvaltojen kanssa, sen sotilaat pääsevät tänne lähes esteettömästi ja 15 sotilasaluetta avataan kumppanin käyttöön. Niistä peräti viisi on Lapissa – Ivalossa, Sodankylässä, Rovaniemellä, Tervolassa ja Kemissä.
Muutos koskee laajemminkin pohjoista, sillä niin ikään Nato- ja DCA-maa Ruotsi on antanut jenkkiarmeijan käyttöön Kiirunan, Bodenin ja Luulajan tukikohdat. Myös Norja on allekirjoittanut vastaavan sopimuksen.
Arktisten alueiden sotilaallinen merkitys on suuri ja yhä kasvava. Venäjä on lisäämässä sotilaallista läsnäoloaan Kuolan niemimaalla, joka tunnetaan ydinaseistaan. Tämä selittää osaltaan Yhdysvaltojen kiinnostusta arktisen sotilasosaamisensa kehittämiseen Suomen, Ruotsin ja Norjan Lapissa.
DCA-sopimus on tehty, jotta Yhdysvallat voi tarvittaessa puolustaa Suomea nopeasti ja tehokkaasti ilman ylimääräistä Nato-byrokratiaa. Kyse on käytännön turvatakuista. Hyöty on molemminpuolinen, sillä sopimus palvelee myös Yhdysvaltojen turvallisuusintressejä. Jatkossa se voi suunnitella sotilaallista puolustustoimintaansa kaikissa Pohjoismaissa lähes koko Naton itärajalla.
Vielä ei tiedetä sitä, millaisia amerikkalaisjoukkoja ja kuinka paljon Suomeen tulee. Tästä sovitaan myöhemmin, kuten myös siitä, minne sotilaita sijoitetaan, miten ne täällä toimivat ja kuinka kauan viipyvät. Se tiedetään jo, etteivät amerikkalaiset tee täällä mitään, mitä emme halua heidän tekevän.
On hyvä muistaa, että niin DCA-sopimus kuin Nato-jäsenyyskin on solmittu varmuuden vuoksi – parhaassa tapauksessa niille ei tule koskaan käyttöä. Suomi on muuttanut linjaansa siksi, että se olisi turvassa Venäjältä.
Kaikki riippuu nyt Kremlistä, joka on todistanut aggressiivisen arvaamattomuutensa Ukrainassa. Putinin lähes kaksi vuotta sitten käynnistämä, järjetön hyökkäyssota jatkuu, eikä riski sodan laajenemisesta ole kadonnut. Kukaan ei ole hyökkäämässä Venäjälle, mutta sen seuraavaa liikettä voidaan vain arvailla.
Turvallisuuspoliittisella täyskäännöksellämme on suomalaisten enemmistön selkeä tuki takana. Vastaan haraavat lähinnä he, jotka ovat oppineet näkemään – aatteellisista tai muista syistä – itänaapurin kestoystävänä ja Yhdysvallat ikivihollisena. Sokean punasilmäinen usko Kremlin hyväntahtoiseen lempeyteen nöyrää yya-alistujaa kohtaan elää yhä Suomessa, muttei voi enää kovin hyvin.
DCA-sopimuksessa ei ole rajattu pois ydinaseiden sijoittamista Suomen maaperälle, mihin Naton ja DCA:n vastustajat ovat tarttuneet. He tapaavat vihjailla, että ennen pitkään Suomeen tuodaan ydinaseita, jolloin voimme joutua Venäjän ydinaseiskun kohteeksi. Vihjailijat "unohtavat" sen, että ydinenergialain mukaan ydinräjähteiden tuonti Suomeen on kielletty ja sen, että DCA:ssa mainitaan Suomen lainsäädännön kunnioittaminen. Ydinaseita ei siten voida tuoda Suomeen, ellemme itse sitä halua, mitä tuskin haluamme.