Kyllä minua alkoi itkettää, kun tajusin, ettei nykyisenä "hyvinvointialueiden" aikana yhden ihmisen, laitoksen tai kunnan voinnilla ole paljonkaan väliä.
Kun sote-järjestelmää alettiin muuttaa, haaveiltiin leveistä hartioista taloudellisten ongelmien ratkaisuksi. Nyt meille on luotu niin "leveät hartiat", ettei niissä juuri kosketus tunnu eikä pieni vääntökään. Joskus yhden asian korjaaminen voisi helpottaa monen ihmisen töitä, mutta nykyään ei kannata tehdä aloitetta korjauksista. Miksi?
Siksi, ettei mitään muutosta vaikkapa muoniolaisessa vanhusten palvelutalossa voi tehdä, jos sitä ei samalla tehdä Lapin hyvinvointialueen pohjoisen palvelualueen kaikissa ikääntyneiden palveluiden laitoksissa.
Kuvitellaanpa, että Muonion Metsäniityssä olisi hyötyä toimesta, jossa tehtävänä olisi vain asukkaiden omien vaatteiden huolto. Sitä ei voi saada, ellei vastaavaa perusteta myös Pelloon, Kolariin, Kittilään, Enontekiölle, Inariin ja Utsjoelle. Nyt hoitajat joutuvat lukuisten muiden töidensä ohella kiireessä huolehtimaan näistäkin. Vaatehuolto vähentää hoitajien työpäivästä aikaa, jonka voisi käyttää asukkaiden hoitoon.
Aktiivisimmat asukkaat osallistuvat mielellään ryhmätoimintaan, jossa heille tarjotaan pientä ajattelun virikettä ja ohjattua yhdessäoloa. Kuvitellaan, että tarvitaan toinen viriketoimintaa järjestävä ihminen, jotta jokaisessa muoniolaisessa palvelutalossa olisi päivittäin tunti tai puolitoista jotain muuta tekemistä kuin istumista ja ikävöintiä. Mutta tämäkin jäänee toiveajatteluksi, koska saattaa olla, ettei Pellossa, Kolarissa, Kittilässä, Enontekiöllä, Inarissa ja Utsjoella juuri nyt ole tätä samaa tarvetta samassa määrin. Kaikilla kun pitäisi olla samat palvelut.
Muistisairauksia on monenlaisia. Niitä tutkitaan ja uutta tietoa saadaan jatkuvasti. Hoitajien koulutuksessa tietoa on jaettu jonkin verran, ja sitä olisi hyödyllistä päivittää säännöllisesti. Tiedon avulla on helpompi ratkaista pulmallisissa hoitotilanteissa, kuinka suhtautua/rauhoittaa/hoitaa ahdistunutta/pelokasta/hankalasti käyttäytyvää muistisairasta vanhusta.
Todennäköisesti tämä sama tarve on olemassa kaikissa hoivakodeissa, joten voisiko koulutusta järjestää kaikille?
Esimiestehtäviin olisi myös hyvä olla riittävästi resursseja. Lieneekö niin, että Lapin "hyvinvointialueen" kaikkien pohjoisen palvelualueen kuntien ikääntyneiden palveluiden (huh!) esimiehet joutuvat huolehtimaan useista yksiköistä ja/tai useista tehtävistä omien yksiköidensä lisäksi? Ehkä on syytä miettiä, ehtivätkö palveluvastaavat huolehtimaan alaistensa ohjauksesta, tiedonkulusta yksiköissään, alaistensa jaksamisesta, yhteistyön sujumisesta asukkaiden hyvinvoinnin suuntaan ja riittävästä läsnäolostaan omaisten kannalta.
Ihmisen jaksaminen on rajallista, ja siitä huolimatta asioiden on tarpeen sujua. Siksi riittävä resursointi esimiestehtävissä on ensisijaisen tärkeää. Se määrittelee paljolti hoitotiimien jaksamista ja yhteistyön sujumista. Tämä puolestaan määrittelee vanhusasukkaiden jaksamista ja hyvinvointia. Aaltoliike yltää vanhusten omaisiin ja läheisiin saakka.