Arjen lietsoman kiireen keskellä teatteri on se paikka, jonne voi pysähtyä hetkeksi maailmalta suojaan. Tai niin se on ainakin teatterinharrastajalle, rovaniemeläiselle Alisa Kallolle, 17.
– Teatteri on minulle pako arjesta. Olen omassa harrastuksessani päässyt osaksi ainutlaatuista yhteisöä ja ympäristöä, jossa saa olla täysin oma itsensä.
Teatterin pariin Kallo löysi tiensä ollessaan 8-vuotias. Siitä lähtien se on ollut kiinteä osa hänen arkeaan. Harjoituksia Kallolla on kerran viikossa nuorisoteatteri Säijen H-Moilaset -ryhmässä. Kausi koostuu viikoittaisista harjoituksista sekä ryhmän omista produktioista. Tunnelma ryhmässä on yhteisöllinen, vapaa ja kannustava.
– Teatterissa saa rauhassa mokailla ja kokeilla uusia asioita ilman, että kukaan on sitä tuomitsemassa. Näytteleminen ja tarinan mukaan heittäytyminen tuo tietynlaista vapautta, mitä olisi muuten vaikea löytää.
Taiteessa ja kulttuurissa monipuolisuus on kaiken ydin. Rajat on tehty venytettäviksi ja rikottaviksi. Se, mitä kulttuuri nuorille on, voi olla haastavaa määritellä. Näin ajattelee myös Rovaniemen kaupungin nuorisotoiminnan koordinaattori Henrietta Kangas. Hän työskentelee nuorten kulttuurikeskus Mondella.
– Nuorten maailmassa kulttuuri ja liikunta usein nivoutuu yhteen. He eivät laita selkeitä rajoja niiden välille, vaan esimerkiksi katukulttuurin ilmiöt nivoutuvat yhteen.
Kangas tekee päivittäin työtä nuorten kulttuurin parissa. Hänen työnkuvaansa kuuluvat myös kansainvälinen nuorisotyö sekä nuorten vaikuttajaryhmät. Työssään Kangas järjestää yhdessä nuorten kanssa erilaisia kulttuuritapahtumia ja -pajoja eri teemojen äärellä. Nuorten osallistamiseen tähdätään kyselyillä ja etsivällä kulttuurisella nuorisotyöllä.
– Toivoisimme enemmän nuoria meidän kanssa ideoimaan ja toteuttamaan tapahtumia, mahdollisuuksien markkinointi ei aina tunnu tavoittavan.
Tavoittavuuden haasteen tunnistaa myös Kallo itse omasta kokemuksestaan.
– Tuntuu, että tilaa harrastuspainotteiselle taiteelle ja kulttuurille on hirveän vähän.
Vapautta ja jatkuvasta tavoittelusta irtautumista
Viime vuosina on puhuttu harrastusten muuttumisesta yhä kilpailullisemmiksi. Kilpailullisuus uuvuttaa jo muutenkin vaativassa yhteiskunnassa.
– Pitääkö kaikella toiminnalla olla jokin ammattimaisuuteen tähtäävä tavoite vai voisiko asioita tehdä ihan vain hauskanpidon ja arjesta irtautumisen vuoksi, Kallo pohtii.
Nuorisotoiminnan koordinaattori Henrietta Kangas työskentelee tämän kysymyksen äärellä ja pyrkii tuomaan siihen ratkaisuja.
– Rovaniemen kaupunki tarjoaa maksuttomia ja matalan kynnyksen vapaa-ajan ja harrastamisen mahdollisuuksia nuorille. Tapahtumia toteutetaan ja suunnitellaan usein yhteistyössä nuoriso- ja kulttuuripalveluiden sekä kirjastojen kanssa.
Kamppailu resurssien riittävyydestä
Palvelujen tarjontaan nivoutuu kuitenkin aina kysymys resursseista. Ja se, kuinka paljon rahaa kulttuuriin ja taiteeseen laitetaan, kielii usein arvostuksen tasosta.
– Rovaniemelle on kauan toivottu katukulttuuriin ja liikunnallisen nuorisotyön paikkaa. Paikkaa, jossa harrastaa skeittausta, katukorista, street-tanssia, pitää räppikeikkoja tai graffittipajaa. Tämä haave edelleen odottaa rahoitusta, Kangas kertoo.
Kallo esittää nuorena huolensa kulttuurin arvostuksesta:
– Etenkin lappilaisena tuntuu, että taiteen harrastamista ja kuluttamista pidetään jotenkin toissijaisena.
Kaikesta huolimatta nuorten kulttuuri elää ja hengittää ainutlaatuisena, oli sille raivattu tila minkä kokoinen tahansa.
– Tämä nuoren uniikki näkökulma, jossa ihminen tietää jo mitä ympärillään tapahtuu, mutta ei kuitenkaan voi siihen ihan hirveästi vaikuttaa, luo täysin uusia näkökulmia. Nuorten tuottama taide nostaa esille näkökulmia ja ajatuksia, joita muut eivät osaisi edes ajatella, Kallo toteaa.
Kulttuuritärppejä nuorille
Nuori taide on valtakunnallinen 13–28-vuotiaille suunnattu toimija, joka työskentelee visuaalisen taiteen tekijöiden kanssa. Järjestää taidenäyttelyitä, työpajoja, residenssejä ja koulutuksia. Joka toinen vuosi järjestetään Nuori taide -tapahtuma, joka on Suomen suurin nuorten visuaalisen taiteen harrastajien järjestämä tapahtuma.
Nuori kulttuuri järjestää taiteeseen ja kulttuuriin keskittyvää nuorisotyötä. Toiminta on valtakunnallista ja koostuu eri alueellisista verkostoista.
Roso-tuotanto on 18–35-vuotiaille suunnattua maksutonta verkossa tapahtuvaa kulttuuri- ja taidetoimintaa. Roso järjestää yhteisöllisiä projekteja ja työpajoja, jonka tuotoksia voidaan julkaista Roson omissa medioissa sekä Roso records -levymerkin alla.
Petteri Orpon (kok.) johtama hallitus leikkaa tänä vuonna kulttuurista noin 8 miljoonaa, josta Marinin (sd.) hallituksen perintöä on 4,2 miljoonaa. Tuoreessa kehysriihessä hallitus on kaavaillut lisää leikkauksia opetus- ja kulttuuriministeriölle (OKM). Vuonna 2025 OKM:n valtionavustuksista leikataan 75 miljoonaa euroa, kun vuoden 2027 leikkauksia on aikaistettu. Vuonna 2026 OKM:ltä leikattava summa on 150 miljoonaa.
Leikkaukset tuntuvat suoraan kulttuurin arjessa. Vapaan kulttuurikentän rahoitus vaikuttaa konkreettisesti siihen, miten palveluita voidaan tarjota, ja toisaalta kenelle ne ovat saavutettavissa. Samalla jo valmiiksi tiukilla olevan kulttuurialan, jonka työnäkymät ovat epävarmat ja palkkataso matala, tilanne heikkenee. Leikkaukset synnyttävät alalle lisää taloudellista epävarmuutta. Arvonlisäveron nosto tuntuu kirjojen ja pääsylippujen hinnoissa ja pienentää tekijöille maksettavien korvausten määriä.
Pienten varojen leikkaaminen ei tue hallituksen tavoitteita lukutaidon ja toisaalta hyvinvoinnin kasvattamiseksi. Hallitus ei tunnu tunnistavan taide- ja kulttuurialan taloudellista potentiaalia. Niiden osuus bruttokansantuotteesta oli vuonna 2023 noin 3,1%, eli mittavasti suurempi kuin esimerkiksi maatalouden, jonka osuus oli 0,75%.
Ei kulttuuri leikkausten mukana katoa, se elää ihmisistä. Sen sijaan sillä itsensä elättämisestä ja saatavuudesta tulee haastavampaa. Kulttuurista tulee selkeämmin hyväosaisten mammonaa, ja etuoikeus, jota osa voi vain katsella kaukaa.
Lähde: Tilastokeskus, Yle, HS