Kun olin 19-vuotias, kipuilin tulevaisuuteni kanssa. Tuskissani tutkin netissä erilaisia vaihtoehtoja hanttihommista opiskelupaikkoihin, kunnes löysin sivuston, jossa kerrottiin työviisumeista. Working holiday -viisumin avulla alle 30-vuotias voi lähteä työskentelemään ja oleskelemaan ulkomaille vuodeksi. Joissain maissa jopa kahdeksi.
Innostuin, eikä aikaakaan kun rinkkani liukui jo lentokoneen ruumaan, ja minä nousin koneeseen.
Aotearoassa eli Uudessa-Seelannissa vastassani olivat toimiva ja ketterä systeemi. Paperitöihin ja pankkitilin avaamiseen meni vain hetki. Työt sain aloitettua heti.
Ihmisten unelmissa siintää turvallinen koti ja mielekäs työ. Ne saavat ahkeroimaan ja tekemään valintoja. Loppuvuoden aikana Uudesta Rovaniemestä onkin saanut lukea ulkomaalaistaustaisista rovaniemeläisistä, jotka ovat tulleet tänne töiden perässä. Haastateltavat ovat rakentaneet elämäänsä synnyinmaastaan kaukana, heille täysin tuntemattomassa paikassa. He ihastuivat lumiseen talveen ja paikallisiin ihmisiin, jotka ottivat heidät lämmöllä vastaan. Monet ovat viihtyneet täällä jo vuosia.
Juttusarja näyttää, kuinka monimuotoinen kaupunkimme on. Haastateltavien juuret ulottuvat aina Kolumbiasta Latviaan, Iso-Britanniasta Yhdysvaltoihin, Ranskasta Hong Kongiin ja Espanjasta Filippiineille. Heitä kaikkia yhdistää Rovaniemi, joka merkitsee heille kotia.
Ulkomaalaiset työntekijät ovat elintärkeitä monilla aloilla. Rovaniemellä he ovat matkailun tukipilari – täksikin talveksi heitä on saapunut tänne satoja. Verohallinnon mukaan viime vuonna Rovaniemelle tuli lähes 600 kausityöntekijää.
Petteri Orpon hallitusohjelmassa kaavaillaan kuitenkin heikennyksiä työperäiseen maahanmuuttoon. Oleskeluluvan tulorajaa aiotaan nostaa, kielitaitovaatimuksia lisätä, pysyvää työlupaan oikeuttavaa asumisaikaa pidentää ja kansalaisuuden sekä pysyvän oleskeluluvan ehtoja tiukentaa.
EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta saapuvien kohdalla panostetaan korkeakoulutettuihin sekä osaajiin, jotka auttavat työvoimapulasta kärsivillä aloilla. Sellaisia aloja Suomessa riittää.
Positiivista on, että ohjelmassa luvataan nopeutuksia lupien käsittelyaikoihin.
Uudistukset saavat kuitenkin pohtimaan, miten ulkomaalaiset tulevat näkemään Suomen tarjoamat mahdollisuudet.
Vietin Uudessa-Seelannissa neljä onnellista kuukautta. Tein töitä, kielitaitoni parani, itsenäistyin, matkailin ympäri maan saaria, tutustuin paikallisiin ja loin ystävyyksiä, jotka ovat kestäneet läpi välimatkan ja vuosien.
Vaikka epäilen, että tulisin töiden perässä palaamaan Uuteen-Seelantiin, näen sen edelleen mahdollisuuksien maana. Mielikuvat ovatkin tärkeä piirre työperäisessä maahanmuutossa. On oltava vaihtoehtoja, joiden takia jäädä, ja mahdollisuus elää ilman epävarmuutta.
Kun järjestelmä on sujuva, ja mahdollistaa helpon oleskelun, tietää, että siellä voisi viettää vielä toisenkin vuoden. Ehkä jopa loppuelämän.