Sylissäni istuva taapero hykertelee. Ystäväni esikoista naurattaa, kun osoitan satukirjassa olevia pupun jätöksiä ja sanon ”kakka”. Lapsi on ihana, ja huumorintajumme kohtaavat.
”Ekkö se sieki haluais jo lasta hankkia?” tuttuni kysyy. Olen kuullut kysymyksen ennenkin ja se hämmentää minua. Pitääkö niitä nyt hankkia tai ylipäätään hankkia?
Vaikka tulen lasten kanssa hyvin toimeen, vauvat ja lapset eivät herätä minussa sitä kuuluisaa vauvakuumetta eikä suonissani tikitä biologinen kello.