Kuusen neulaset ovat painuneet talviunille. Viherhiukkaset eivät kerää ilmasta hiilidioksidia vaan ne odottavat kevättä. Lämpöä ja valoa.
Kuusi ei voinut aavistaa kaamoksen syvetessä, että sen päivät olivat luetut.
Sen sijaan että miettisimme, mitä kaikkea maasta saakaan irti, voisimme alkaa vihdoin ajatella, mitä jätämme jälkeemme. Onko kaikkea pakko viedä?
Metsiemme kutsuminen hiilinieluiksi alkaa käydä yhä epäilyttävämmäksi.