Kolumni: Kuusi mil­joo­naa mur­hat­tua vel­voit­taa si­nut­kin kat­so­maan pa­huut­ta silmiin

Pian kylmenee: Lapissa voi olla pa­rin­kym­me­nen­kin asteen yö­pak­ka­sia

Kolumni

Toi­mit­ta­jal­ta: Lumi tuo toivoa synk­kyy­teen

Mari Molkoselkä on toimittaja Uusi Rovaniemi -lehdessä.
Mari Molkoselkä on toimittaja Uusi Rovaniemi -lehdessä.

Sälekaihtimet avautuvat. Katuvalojen punertavat värit heijastuvat valkeasta maasta. Yön aikana on satanut lunta. Lokakuun synkkyys on hävinnyt, ja päivä alkaa heti pirteämmin.

Koko kehossa sen huomaa, kun valo vähenee. Herkut maistuisivat, uni maittaisi ja sohvalle olisi mukavaa maantua. Ulos raahautuu yhtä haluttomasti kuin lapsena, kun valitin äidilleni, ettei minulla ole mitään tekemistä. ”Mene pihalle”, oli saamani neuvo, joka tuntui vastenmieliseltä.

Monen vihaama loska-aika olisi oivallinen hetki hidastamiselle, jos sille suinkin annettaisiin tilaisuus. Nykyaika kuitenkin patistaa ihmisiä suorittamaan. Vähemmästäkin väsähtää, kun päivät lyhenevät.

Pohjoisen ihmisenä koen kaiken kaamosta edeltävän tahmeuden tarpeellisena osana vuotta. Kesän haipakka kaipaa vastapainokseen käpertymistä viltin alle, mutta aikansa kutakin.

Ensilumi ja lopulta kestävä lumipeite tuntuvatkin lahjalta.

Oman elämäni aikana syksyn hämäryys syvenee. Napapiirin pohjoispuolella Suomessa, Norjassa ja Ruotsissa lämpötila voi kohota 2–3 astetta seuraavan 50 vuoden aikana, mikäli jo päätetyt ilmastotoimet käyvät toteen (Suomen ympäristökeskus, 2023). Jos päästöjä ei hillitä lainkaan, voi lämpötila nousta jopa seitsemän astetta esiteolliseen aikaan verrattuna.

Tulevaisuudessa lunta sataa napapiirillä, mutta lumipeite eli se ajanjakso, kun ehjä lumipeite peittää maan, lyhenee. Syksy on pidempi, kevät aikaisempi.

Ilmastokriisin ja luontokadon edessä jokaisen pitäisi nöyrtyä tarkastelemaan omia elintapojaan. Yksilöiden lisäksi päättäjien ja suuryritysten tulisi muuttaa rakenteita kestävimmiksi. Lämpötilan nousua täytyy kaikin mahdollisin keinoin rajoittaa vähentämällä päästöjä niin energiatuotannossa, liikenteessä, rakentamisessa, ruoantuotannossa että kulutuksessa.

Poskilla pureva pakkanen ja viima herättävät minussa sisua selviytyä.

Kuulun niihin ihmisiin, jotka eivät voi sietää liian lämpimiä ja hikisiä olosuhteita, mutta saavat energiaa kylmyydestä ja lumesta. Poskilla pureva pakkanen ja viima herättävät minussa sisua selviytyä. Liian kuumalla kelillä viilentyminen on vaikeaa, kun taas kylmään voi aina varautua.

Siksi lumi tuo toivoa. Hiutale kerrallaan vuodenaika vaihtuu toiseen. Valoa on hiukan enemmän.

Suuntaan katseen seuraaviin sukupolviin, jotka elävät meidän jälkeemme jättämässä maailmassa. Minkälaisen maailman heille toivoisin? Ainakin sellaisen, jossa Rovaniemellä olisi pitkä talvi, joka valaisisi jo lokakuussa.

Toivottavasti nautit tästä kolumnista

Lapin Kansan tilauksella pääset lukemaan kaikki tuoreimmat ja kiinnostavimmat sisällöt heti.