Kolumni

Toimittajalta: Kukaan ei ole suojassa kolhuilta – koronakriisi näyttää yhteiskunnan turvaverkon tarpeellisuuden


Leena Talvensaari on Uusi Rovaniemi -lehden päätoimittaja.
Leena Talvensaari on Uusi Rovaniemi -lehden päätoimittaja.
Kuva: Jussi Leinonen

Olemme eläneet koronakurimusta puolitoista kuukautta. Suomessa epidemia on pysynyt toistaiseksi hyvin hallinnassa, mutta epidemian ja rajoitusten yhteisvaikutukset ovat olleet raskaat.

Kurimukselle ei näy vielä loppua eikä vaikutusten mittaluokkaa vielä tiedetä. Sitäkään ei tiedetä, millä eri tavoilla koronan jälkimainingit lähivuosina näkyvät yhteiskunnassa.

Miten esimerkiksi pienyrittäjät tai eri alojen freelancerit selviävät kriisistä? Tai minkälaiset jäljet koulujen ja päiväkotien sulkeminen jättää niihin lapsiin ja nuoriin, joiden koti ei ole turvallinen?

On väistämätöntä, että korona tuottaa monenlaisia inhimillisiä tragedioita. Jotkut perheet menettävät läheisensä. Hoivakodeissa menehtyneiden omaiset jäävät varmasti pohtimaan kipeitä kysymyksiä. Menikö kaikki niin kuin piti vai olisiko jotain voitu tehdä toisin?

Näihin kysymyksiin myös viranomaiset ovat tarttuneet ja selvittävät nyt, onko hoivakodeissa tapahtunut laiminlyöntejä. Selvitys on tärkeä koko yhteiskunnan kannalta, sillä ei voi olla niin, että ne joita pitäisi suojella eniten, ovatkin suurimmassa vaarassa.

"Onneksi sekä yhteiskunnan auttamiskyky että ihmisten auttamishalu tuntuvat olevan nyt paljon paremmalla tasolla kuin 1990-luvun laman aikaan."

Koronasta on vaikea löytää hyviä puolia, mutta jotain se ehkä meille kertoo. Olennainen muistutus on ainakin tämä: onnettomuus, sairaus tai muu kriisi voi mullistaa kenen tahansa elämän ilman, että ihminen itse voi siihen vaikuttaa.

Tämän kokevat nyt karusti esimerkiksi ne yrittäjät, joiden tulot ovat ehtyneet ja jotka joutuvat ensi kertaa elämässään turvautumaan yhteiskunnan apuun.

Kriisi näyttää, että yhteiskunnan turvaverkkoa tarvitaan meitä kaikkia varten – ei vain niitä toisia. Samalla se muistuttaa myötätuntoisesta suhtautumisesta kanssaihmisiin. Avun tarvitsijaa ei kannata katsoa nenänvartta pitkin, koska kohta voi tarvita apua itsekin. Kukaan meistä ei ole suojassa kolhuilta.

Onneksi sekä yhteiskunnan auttamiskyky että ihmisten auttamishalu tuntuvat olevan nyt paljon paremmalla tasolla kuin 1990-luvun laman aikaan. Tällainen kokemus on myös Rovaniemen seurakunnan johtavalla diakonilla Markku Kukkosella, joka kertoo tässä jutussa seurakunnan avustustyöstä. Kukkonen on ilahtunut siitä, että koronakriisin alkaessa monet ovat ottaneet yhteyttä ja kysyneet, miten he voisivat auttaa.

Kriisi on opettanut meitä myös arvostamaan aivan uudella tavalla esimerkiksi pienyrittäjiä. Moni meistä on ymmärtänyt, että hyvät paikalliset palvelut eivät ole itsestäänselvyys eivätkä ne säily ilman kaupunkilaisten tukea.

Toivottavasti tämä ymmärrys kantaa kriisin yli. Yritykset ovat tärkeitä Rovaniemen taloudelle, mutta ne ovat myös olennainen osa rovaniemeläistä yhteisöä ja kaupunkikulttuuria. Yritykset osaltaan tekevät Rovaniemestä elävän ja eloisan.