Kolumni

Toimittajalta: Kiitos ruoasta! – Ruoan arvostus on kasvanut ekologisen ymmärryksen myötä

-
Kuva: Jussi Leinonen

Lapsuudenherkkuni 1960-luvulla oli suolasilakalla ja sipulilla päällystetty näkkileipä. Myös metwursti oli hyvää, koska sitä oli tarjolla erittäin harvoin.

Arkiruoka koostui yleensä perunoista ja ruskeasta kastikkeesta. Sen kera tarjottiin toisinaan porkkana- tai kaaliraastetta puolukoilla höystettynä. Salaatista en ollut kuullutkaan.

Ensimmäisen pizzani söin 1980-luvun alussa opiskellessani Oulussa. Elämys oli niin valtava, että pystyn edelleen palauttamaan mieleeni pizzerian tuoksun ja pizzan maun. Erityisesti muistan pizzan päällä olleen erikoisen mausteen, oreganon.

Muistelen menneitä konkretisoidakseni sen valtavan muutoksen, joka on tapahtunut ruoan suhteen. Nyt ostan lähikaupasta lounaaksi sushia ja mietin, minkälaisen kastikkeen tekisin illalla kaura-siemenpyöryköille.

Kaukaisetkin ruokakulttuurit ovat lähes jokaisen ulottuvilla eikä oikeastaan mikään ole enää eksoottista. Myös laatuvaatimukset ovat kasvaneet. Moni harrastaa ruoanlaittoa ja suorastaan hifistelee ruoalla.

Ruoan pitää olla vähintäänkin maukasta, mutta mieluusti myös terveellistä ja ekologista. Ruoan raaka-aineiden pitää olla tuoreita ja niiden alkuperän pitää olla tiedossa. Lähiruoka on edelleen vahva trendi.

Ruoka on nykyään myös ideologinen ja poliittinen kysymys. Joku valitsee kasvissyönnin, koska haluaa osaltaan hidastaa ilmastonmuutosta. Joku toinen pitää kasvissyöntiä uhkana edustamalleen elämänmuodolle ja puolueelle.

Ruoalla luodaan ja korostetaan omaa identiteettiä. Ylen uutiset kertoi äskettäin, että alennettuja, päiväykseltään vanhentuneita ruokia eivät enää osta vain vähävaraiset, vaan myös ne, jotka haluavat vähentää ruokahävikkiä. Se, mitä ehkä ennen on häpeilty, onkin nyt ekoteko.


"Arvostus on välillä ollut hukassa: kun ruokaa on ollut yllin kyllin, sitä on myös haaskattu surutta."

Keskiviikon lehdessä kerroimme Kansalaistalon Hyvän mielen lounaasta. Siellä tarjotaan ruokaa, joka on jäänyt syömättä rovaniemeläisissä kouluissa ja päiväkodeissa. Maksuton lounas on monelle tärkeä sekä taloudellisesti että sosiaalisesti.

Myös lauantain lehdessä puhutaan ruoasta. Tällä kertaa aiheena on maanantaina alkava uusi ruokatapahtuma, Smaku, jossa joukko rovaniemeläisiä ravintoloita esittelee ruokafilosofiaansa pienten maisteluannosten kautta.

Nämä kaksi juttua kuvastavat erilaisia todellisuuksia, joilla ei tuntuisi olevan paljonkaan yhteistä. Ehkä niillä kuitenkin on, sillä molemmat jutut kertovat siitä, että ruokaa ja ruokailuun liittyvää sosiaalista kanssakäymistä arvostetaan.

Arvostus on välillä ollut hukassa: kun ruokaa on ollut yllin kyllin, sitä on myös haaskattu surutta.

Ekologisen ymmärryksen myötä ruokaa ja sen raaka-aineita on onneksi alettu jälleen arvostaa. Se, että osaamme kiittää ruoasta, on hyvä merkki maapallon tulevaisuuden kannalta.