Lehdenjakaja Soivi Saari, 73: Lenkkeily hoituu samalla
”Lähdin kesälomittajaksi jakamaan Lapin Kansaa vuonna 2010, ja siitä asti olen tätä tehnyt. Välillä olen ollut viikon pois talosta, mutta aina on kuitenkin jatkettu sopimusta.
Teen tuurauksia Kemin ja Ylitornion välillä aina siellä missä tarvitsee. Vakituista piiriä ei anneta enää yli 68-vuotiaille.
Välillä saattaa olla monta viikkoakin, että ei ole töitä. Toisinaan taas on pitkiä tuurauksia, esimerkiksi nyt olen ollut viisi viikkoa putkeen töissä kuutena yönä viikossa. Nyt olen myös tuurannut yöpäivystystä, silloin saattaa olla kaksi, jopa kolmekin piiriä jaettavana yön aikana. Totta kai se tuntuu raskaalta välillä, mutta kun tietää, että se ei ole jatkuvaa, niin kyllä sen jaksaa. Onneksi olen myös saanut olla todella terve.
Aloin tekemään tätä vasta eläkkeellä, työelämässä en ole tehnyt tällaista työtä koskaan.
Olen aina tehnyt toimistotöitä, viimeksi olin melkein 45 vuotta Veitsiluodolla laskutuksessa. Vaikka pidin hirveästi siitä työstä, niin jos minua nyt pyydettäisiin sinne vakituisesti päivätöihin, en kyllä haluaisi enää lähteä. Mutta tämä lehdenjakaminen on kuitenkin niin erilaista, ja jotenkin se sopii minulle.
Totta kai se on myös rahakysymys, koska eläkkeet eivät ole kauhean hyvät. Veroahan tästä menee ihan hirveästi, mutta jää siitä vielä käteenkin kuitenkin.
Lisäksi olen aika laiska lähtemään esimerkiksi lenkille, mutta tässähän saa samalla sen lenkkeilyn, kun juoksee portaita joka yö.”
Yrittäjä Erkki Veittikoski, 72: Monipuolinen työ on elämän suola
”Teen pääosin LVI-puolen töitä tällä hetkellä; öljypoltin-, kaasu- ja sähköhommia. Viime aikoina on tullut tehtyä erityisen paljon lämpöpumppujen asennuksia, niillä on nyt menekkiä.
Olen ollut yrittäjänä 44 vuotta, enkä ole hetkeäkään harkinnut eläkkeelle jäämistä. Minulla oli osakeyhtiö aikaisemmin, sen kuitenkin myin tullessani eläkeikään, ja jatkoin toiminimellä.
Olen kuitenkin huomannut, että yrittämisessä ei onnistu ajaminen sammutetuilla valoilla, yhteiskunnalliset kustannukset ovat niin suuria, että on yritettävä täysillä koko ajan. Minulla ei ole varsinaisesti mitään suunnitelmaa, menen vuosi kerrallaan niin kauan kuin kuntoa riittää.
Olen huomannut, että ikärasismia esiintyy jonkin verran, esimerkiksi kunnalta ei ole tullut tarjouspyyntöjä ollenkaan, vaan ne ovat kaikki tulleet yksityisiltä. Töitä on silti riittänyt, yhden homman kun saa valmiiksi, tulee kaksi lisää. Olen myös huomannut, että monet asiakkaat nimenomaan arvostavat pitkää uraa ja monipuolista työkokemusta.
Kyllähän pelkällä eläkkeelläkin eläisi, mutta sillä kattaisi vain juoksevat kulut. Eli yrittäminen on taloudellisestikin järkevää. Suurin syy jatkamiseen on kuitenkin se, että tekee mieli olla toiminnassa mukana eikä halua sammua vielä. Kyllähän sitä ihminen vähän sammuu, jos ei lähde mihinkään. Täällä perällä kävisi aikakin pitkäksi ja turhautuisi aika pian, ellei mitään tekisi. Koen myös, että se vähän velvoittaa, kun pitkäaikaiset asiakkaat sanovat, että älä vain lopeta vielä.
Kyllähän sitä tässä iässä alkaa väsyä, jos tekee pitkää päivää. En ehkä ihan seitsemäksi jaksaisi enää lähteä joka aamu. Monet nykyisistä asiakkaistani eivät kuitenkaan edes halua että tulisin ennen yhdeksää. Myös taloyhtiöt, joissa käyn, ovat aika joustavia. Nyt syksylläkin voin aika hyvin järjestellä itse miten teen töitä ja missä järjestyksessä.
Ihminen nääntyy yksipuoliseen työhön, mutta monipuolinen työ on elämän suola. Itsellekin tulee jotain uutta vastaan joka päivä.
Vaikka vanhetessa riski sairastua kasvaa, niin itsessään ikä ei ole vika. Minä olen sitä mieltä, että yleisen eläkeiän voisi nostaa 70 vuoteen. Eihän siinä ole mitään järkeä, että terveet ihmiset loikoilevat toimettomina ja dementoituvat.”
Yrittäjä Esa Lammassaari, 73: Parasta on, kun ihmiset soittavat
”Teen nestekaasuasennuksia esimerkiksi kesämökeille ja yrityksille. Töitä riittää, mutta ei kuitenkaan niin paljon, että pelkästään tällä eläisi, mutta eläkkeen ohessa se on mukava lisätulo. Ehkä tämä kuitenkin on enemmän harrastus, ja palvelun tarjoamista ihmisille.
Aikaisemmin minulla oli kylmäkoneasennus ja -huoltoyritys. Vuonna 2011, kun täytin 63, myin yritykseni. Mutta koska pienyrittäjillä ei ole kauhean hyvät eläkkeet, päätin kuitenkin vielä jatkaa tätä nestekaasuhommaa. Se ei ole fyysisesti raskasta, kuten kylmäkoneasennustyöt, joita tehdessä olen myös loukannut selkäni. Lisäksi olin myös altistunut kylmäaineille ja saanut niistä oireita.
Minulla on laaja asiakaspiiri ja hyvät suhteet asiakkaiden kanssa, jotka edelleen pyytelevät minua käymään. Esimerkiksi monet ravintolat ovat vanhoja vakioasiakkaitani, ja he tykkäävät, että minä käyn heillä.
Varmaan sitä haluaa tehdä jotain, kun on terveyttä ollut ja pääkin kunnossa, että pystyy tekemään. Kun on ikänsä tehnyt töitä, niin kyllähän sitä kyllästyisi äkkiä, jos yhtäkkiä ei tekisikään mitään.
On mukava lähteä töihin, kun ihmiset soittavat ja pyytävät tulemaan. Se on parasta, kun tuntee itsensä tarpeelliseksi. Välillä, kun on mennyt monta viikkoa, että asiakkaat eivät ole soittaneet, tulee jo olo, että ovatko he hylänneet minut.
Työtä tekemällä saa paremmin pidettyä itsensä kunnossa, ja mielikin pysyy hyvänä.”
Kätilö Britta Keränen, 67: Jatkaminen oli itsestään selvää
”Teen keikkatöitä synnytysosastolla. Jos esimerkiksi joku sairastuu, minulle laitetaan viestiä ja kysytään, pääsenkö tulemaan. Systeemi on pelannut hyvin. Minulle suunnitellaan listojakin, välillä teen enemmän vuoroja kuin vakituiset työntekijät. Työnteko painottuu loma-aikoihin, kesäisin olen töissä joka viikko. Syksyllä on hiljaisempaa, kun ihmiset palaavat lomilta, mutta kyllä silloinkin riittää keikkoja.
Olen työskennellyt Länsi-Pohjassa kätilönä vuodesta 1988 lähtien. Eläkeikään tullessa oli itsestään selvää, että jatkan työntekoa. Kätilöistä oli kova pula jo silloin, ja pula vain pahenee koko ajan. Nykyään on todella yleistä, että kätilöinä ja terveydenhuollossa yleensäkin käytetään keikkatyötä tekeviä eläkeläisiä.
Työnteko ei tunnu raskaalta, koska se on vapaaehtoista ja voin kieltäytyä milloin vain ilman, että kukaan loukkaantuu. Luotan, että tiedän omat voimavarani. Työ ei myöskään ole fyysisesti raskasta, eikä oikeastaan henkisestikään, kun on niin paljon kokemusta. Pitkän kokemuksen ansiosta on helpompi käsitellä raskaitakin asioita, ja pystyn myös auttamaan nuorempia kätilöitä.
Rahan takia minun ei tarvitse tätä tehdä, pärjään hyvin eläkkeelläni. Mutta työyhteisöä kaipaa niin paljon, ja työkavereita, tämä on minulle kuin toinen perhe. Synnäri on ainutlaatuisen positiivinen paikka. Tänne tuntee aina olevansa tervetullut. Kätilön ammatti on myös todella antoisa.
Olen välillä miettinyt työnteon lopettamistakin, mutta vähän pelottaa, että mitä tekisin sitten.”
Verotus eläkkeellä
Lakisääteistä eläketuloa verotetaan ansiotulona kuten palkkatuloakin
Vanhuuseläkkeellä saa työskennellä niin paljon kuin haluaa, ilman että työ vaikuttaa eläkkeeseen.
Vanhuuseläkkeen rinnalla voi kerryttää uutta eläkettä 1,5 prosenttia vuodessa 68–70 -vuotiaaksi asti
Eläkeaikana työskentelevä voi valita haluaako, että kaikki tulot lasketaan yhteen ja niille yksi yhteisveroprosentti, vai ottaako kaksi verokorttia: yhden eläketuloa ja toisen palkkatuloa varten.
Yleensä eläketulon veroprosentti on vakaa ja työtulot enemmän satunnaisia, joten työtuloille haetaan muutosverokortti.
Eläkeläisen lopullinen veroprosentti muodostuu siten, että eläketulot ja työtulot lasketaan yhteen ja niitä verotetaan ansiotuloina. Mitä suuremmat tulot ovat yhteensä, sitä suurempi on veroprosentti.
Vaikka verotus kohtelee eläketuloa ja palkkatuloa samalla tavalla, eläketulosta myönnetään erilaisia vähennyksiä kuin palkkatulosta. Töissä käyvä eläkeläinen saa palkkansa osalta palkansaajalle kuuluvat vähennykset.
Näin esimerkkieläkeläinen tienaa:
Kuka: Pientä eläkettä saava henkilö, joka tekee satunnaisia keikkatöitä rakennusalalla.
Bruttoeläke: 1249,79 euroa/kk
Verojen jälkeen: 1131,06 euroa/kk
Bruttopalkka yhdestä työkeikasta: 2 200 euroa
Työn veroprosentti 24
Nettopalkka keikasta: 1672 euroa
Tulot kuukaudelta yhteensä (netto): 2803,06 euroa.
Ilmarisen joulukuussa 2020 toteuttamassa kyselytutkimuksessa selvitettiin eläkeläisten taloudellista tilannetta ja työntekoa eläkkeellä. Kyselyn perusteella lähes kaksi kolmesta (63 prosenttia) haluaisi tehdä ansiotyötä eläkkeellä, mutta vain 42 prosenttia oli työskennellyt eläkkeellä ollessaan.
Kolme tärkeintä työnteon estettä ovat terveydentila sekä sopivan työn ja motivaation puute. Moni mainitsi syyksi myös jaksamisen.
– Työn tuunaaminen voisi olla ratkaisu moneen näistä ongelmista. Samaa mieltä oli myös eräs tutkimukseen vastannut eläkeläinen, joka kommentoi vastauksessaan, että työnteon edistämiseksi tulisi tehdä työn yhteensovittamista muun muassa työntekijän terveydentilaa vastaavaksi. Vastaaja koki, että liian monella työnantajalla on edelleen ajatus vain 100-prosenttisesta työnteosta, kertoo tutkija Jouni Vatanen Ilmariselta.
Sopiva määrä töitä olisi useimpien vastaajien mielestä 2–3 päivää viikossa.
– Eläkeläiset kokevat edelleen olevansa hyvässä kunnossa tehdäkseen ansiotyötä. Näin kokevien prosenttiosuus jopa nousi parilla yksiköllä viimeisen kahden vuoden aikana. Sen sijaan yhä harvempi kokee, että oma eläke on riittävä. Oma toimeentulo siis huolettaa monia, Vatanen kertoo.
Eläkeläisten mielestä työnteon lisäämiseksi tulisi muuttaa asenteita, verotusta ja työn tarjontaa.
– Uskon, että jos yhteiskunta, työnantajat ja työntekijät yhdessä pyrkisivät aktiivisemmin muokkaamaan työtä eläkeiän kynnyksellä, kaikki voittaisivat. Yhteiskunta saisi lisää verotuloja, työnantajat saisivat osaavaa työvoimaa ja työntekijät saisivat mielekästä tekemistä sekä lisäansioita, Vatanen jatkaa.