kolumni: Han­ka­lat ajat vaa­ti­vat jät­ti­mäi­siä uh­rauk­sia, mutta ei koskaan kau­pun­geis­sa

Pian kylmenee: Lapissa voi olla pa­rin­kym­me­nen­kin asteen yö­pak­ka­sia

Kolumni
Tilaajille

Tein Na­to-kään­teen, kun kir­veel­lä veis­tet­ty hu­ma­lai­nen Spets­naz-mies istui samaan pöytään

Lapsena 80-luvulla uutisissa puhuttiin ydinaseista niin kuin nytkin. Muistan kysyneeni syytä suurvaltojen asevarusteluun. Saamani selitys kuului, että Neuvostoliiton on pakko hankkia aseita lisää, koska amerikkalaisetkin tekevät niin.

Sisimpään jäi itämään epäluulon siemen amerikkalaisia ja Natoa kohtaan. Tuntui, että mallia pitäisi ottaa pitkään rauhasta nauttineesta puolueettomasta Ruotsista.

Kouluiässä kiinnostuin historiasta. Ymmärsin, ettei Neuvostoliitto mitään rauhanaseita rakennellut, vaan naapureiden oli syytä olla pysytellä varuillaan. Asia ei enää tuntunut kovin ajankohtaiselta, sillä Neuvostoliitto hajosi ja Venäjän oletettiin kehittyvän länsimaiseen suuntaan.

Armeijassa opettelin tunnistamaan itänaapurin panssareita ja koptereita.

Haluatko lukea tämän jutun?

Tilauksella pääset lukemaan rajoituksetta tämän ja muita kiinnostavia artikkeleita

Rajaton lukuoikeus verkkosivuilla ja sovelluksessa Näköislehdet (ma-la) ja arkisto Galleriat, videot ja live-lähetykset Podcastit Päivittäiset uutiset sähköpostiisi