Luppo: Jari Kan­gas­nie­mi sai pe­don­tap­pa­jia kiik­kiin jopa ken­gän­nu­me­ros­ta

Tähtijuttu: Ro­va­nie­me­läi­nen Juha Salla löysi piir­tä­mi­ses­tä apua ma­sen­nuk­seen­sa

Pääkirjoitus: Lo­hen­ka­las­tus­kiel­to pa­kot­taa Uts­joel­la pai­kal­li­set ra­ken­ta­maan uu­del­leen arkensa

Asuntolainat: Nyt voit katsoa ajan­ta­sai­set eu­ri­bor-ko­rot Lapin Kansan netistä

Mainos: Tilaa Lapin Kansa Digi koko vuodeksi samaan hintaan: 12,90 € / kk + 1 kk kaupan päälle, tilaa tästä

Kolumni
Tilaajille

Tein Na­to-kään­teen, kun kir­veel­lä veis­tet­ty hu­ma­lai­nen Spets­naz-mies istui samaan pöytään

Lapsena 80-luvulla uutisissa puhuttiin ydinaseista niin kuin nytkin. Muistan kysyneeni syytä suurvaltojen asevarusteluun. Saamani selitys kuului, että Neuvostoliiton on pakko hankkia aseita lisää, koska amerikkalaisetkin tekevät niin.

Sisimpään jäi itämään epäluulon siemen amerikkalaisia ja Natoa kohtaan. Tuntui, että mallia pitäisi ottaa pitkään rauhasta nauttineesta puolueettomasta Ruotsista.

Kouluiässä kiinnostuin historiasta. Ymmärsin, ettei Neuvostoliitto mitään rauhanaseita rakennellut, vaan naapureiden oli syytä olla pysytellä varuillaan. Asia ei enää tuntunut kovin ajankohtaiselta, sillä Neuvostoliitto hajosi ja Venäjän oletettiin kehittyvän länsimaiseen suuntaan.

Lue Digiä 1 kk _vain 1 €_

Tilauksella pääset lukemaan rajoituksetta tämän ja muita kiinnostavia artikkeleita, voit peruuttaa tilauksen koska tahansa.