Henkilöstön edustuksellinen osallistuminen ja keskinäinen dialogi valmistelussa on näivettynyt muun muassa siksi, että toimialojen johtoryhmiä on pidetty harvennetusti ja työskentelytapaa on suunnattu esimerkiksi viikkopalavereihin, joihin ei henkilöstön edustajaa ole kutsuttu. Toimintamallissa ei mielestämme näy hyvinvointialueen strategiset osallisuus tavoitteet johtamiselle ja henkilöstölle.
Peruspalveluja tulee vahvistaa monialaisella yhteistyöllä. Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden työpanos tulee kohdentaa täysimääräisesti heidän perustehtäväänsä. Sairaan- ja terveydenhoitajien, kätilöiden ja suuhygienistien itsenäistä vastaanottotoimintaa sekä fysioterapeuttien ja toimintaterapeuttien suoravastaanottoja tulisi hyvinvointialueilla hyödyntää nykyistä tehokkaammin, jotta kansalaisten oikea-aikainen hoitoon pääsy voidaan varmistaa. Lääkkeenmäärämishoitajien määrää tulee lisätä. Resursseja tulee kohdentaa erityisesti ennalta ehkäiseviin, terveyttä edistäviin ja toimintakykyä tukeviin palveluihin. Toimivaa erikoissairaanhoitoa, päivystystoimintaa ja kriisitilannevalmiutta ei saa uudistuksessa vaarantaa.
Työnjaon uudistaminen ei saa johtaa kelpoisuusehtojen madaltamiseen tai potilasturvallisuuden vaarantumiseen. Kliinisen työn urakehitysmahdollisuudet ja mahdollisuudet osaamisen kehittämiseen työssä lisäävät työn veto- ja pitovoimaa.
Huoli työntekijöiden työterveydestä ja työssä jaksamisesta on suuri. Toivomme, että työnantaja toimii yhteistoiminnallisesti henkilöstön edustajien kanssa, noudattaa työkykyjohtamisessa aktiivisen tuen mallia, eikä tule heikentämään työterveyspalveluitaan. Päätöksen tekijöillä tulee olla käytössään työhyvinvointikyselyn tulokset päätösten teon tueksi.
Pitkien etäisyyksien Lapissa palveluverkon karsiminen ja keskittäminen eivät mielestämme edistä palveluiden saatavuutta eikä lisää millään tavoin asiakkaiden ja työntekijöiden hyvinvointia ja terveyttä. Henkilöstön työssäkäyntialueiden laajentaminen tulee aiheuttamaan työn pirstaloitumista ja vaikeutta henkilöstön saatavuutta.
Tehyn näkemyksen mukaan alan palkat ja työolot on saatava kuntoon.
Hoitotyön johtajien määrää ei voi vähentää tai muutokset vaarantuvat. Erityisesti lähellä henkilöstöä ja potilaita toimivien hoitotyön johtajien kuten osastonhoitajien mahdollisuus onnistua työssä tulee varmistaa. Ylimmässä johdossa on oltava hoitotyön johtaja.