Yksi tulee selväksi heti kättelyssä.

Ei, Viljo Ollonen ei tarvitse soutajaa, eikä edes huolisi.

– Helpompi yksin. Ei tarvitse käskeä ketään.

Airojakaan ei ole. Ne olisivat kuulemma vain tiellä. Mela riittää.

Aamu alkaa niin kuin yläkemijokisella Viljo Ollosella usein: verkkojen kokemisella patosillan pielessä Rovaniemen Vanttauskoskella.