Tammikuu oli lupausten aikaa. Joku kertoi olevansa kuukauden juomatta alkoholia, toinen taas kokeilevansa syödä enemmän kasviksia ja kolmas aikoi käydä ahkerammin kuntosalilla. Silti aina löytyy joukosta joku, joka kokee tarvetta kritisoida ja vähätellä toisten uudenvuoden lupauksia.
Pahansuovat kommentit kertovat enemmän niiden sanojasta kuin kommenttien kohteesta, mutta välillä hämmästyn, miten ilkeästi ventovieraat ihmiset kommentoivat tuntemattomien ihmisten ulkonäköä, painoa, ruokavaliota, tai vaatevalintoja. Jos haluaa pahan mielen ja pilata päivänsä niin kannattaa suunnata sosiaaliseen mediaan. Ystävällisyyttä ja myötätuntoa saa välillä etsiä sieltä suurennuslasilla.
Omasta mielestään nasevalla sanansäilällä voi pilata ventovieraan päivän. Entä jos kuitenkin nostaisi sormet näppäimiltä ennen enterin painamista, laskisi kymmeneen ja ilkikurisen nauruhymiön sijaan kirjoittaisi kannustavan lausahduksen tuntemattoman vegehaasteeseen tai saliselfieen? Tai entä jos jättäisi kokonaan kommentoimatta, jos mieleen ilmaantuu ainoastaan loukkaavia sanoja?
Tänä vuonna en tehnyt uudenvuodenlupauksia, mutta en moralisoi tai kyseenalaista tuttujen ja tuntemattomien tekemiä lupauksia. Jos pitäisi kuitenkin tehdä yksi lupaus kuluvalle vuodelle niin ottaisin mallia siitä, miten Peter Santenello kohtaa videoillaan ihmisiä.
Sattumalta viime vuonna algoritmi suositteli minulle Santenellon videoita. Niissä yhdysvaltalainen sisällöntuottaja matkustaa eri maissa ja kaupungeissa pysähtyen juttelemaan ihmisten kanssa esimerkiksi naapuruston historiasta. Yleensä videoilla matkassa on myös paikallinen asukas kertomassa omasta elämästään. Esimerkiksi lokakuussa julkaistuilla videoilla Santenello vierailee Helsingissä ja Koskenkorvan kylässä Ilmajoella.
Pidän erittäin paljon Santenellon maanläheisestä asenteesta kohdata ihmisiä ennakkoluulottomasti ilman nokkelaa ivaa. Ilkeys ja toisten ihmisten elämäntapojen vähättelyä ei videoilla ole vaan pikemminkin aitoa kiinnostusta ja halua ymmärtää.
Tein muutama viikko sitten haastattelun, jossa haastateltava pohti, miten työelämässä tärkeintä on lopulta ihmisten kanssa toimiminen. Olen täysin samaa mieltä. Erilaisten ihmisten kohtaaminen ja innostavat keskustelut ovat olleet niin työpaikalla kuin elämässä yleensä parhaimpia hetkiä.
Luvataanko toisillemme, että kohdataan toinen avoimin mielin ja asentein myös tänä vuonna? Niin sosiaalisessa mediassa, toimiston käytävillä kuin kaduilla.