Uusi vuodenkierto, pimeyden hapertuva laahus.
Luen muistiinpanojani saamelaislasten kokemuksista kouluissa ja asuntoloissa vuosina 1940–60. Kuuntelin sovinto- ja totuuskomission raportin luentaa Kansallisteatterissa Helsingissä.
Suomalainen opettaja ei ollut suostunut lausumaan oppilaansa saamenkielistä nimeä, hän oli aina kutsunut poikaa ”heinäkengäksi”. Yksi nainen kertoo vasta keski-ikäisenä vakavasti sairastuttuaan päässeensä käsiksi pienenä koululaisena tuntemaansa tuskaan, kun yhtäkkiä ei ollut ketään pitämässä huolta.
Tärkeimmät tarinat läheltäsi joka päivä
Tilaa Lapin Kansa Digi ensimmäiset 2 kk yhteensä 9,90 €
Rajaton lukuoikeus verkkosivuilla ja sovelluksessa
Näköislehdet ja arkisto
Galleriat, videot ja live-lähetykset
Podcastit
Päivittäiset uutiset sähköpostiisi