Aalistunturin leiriläiset ovat heikoilla jäillä vaatimuksineen. Erityisesti ovat unohtuneet talouden realiteetit.
Suomen metsien käytössä on vuosia pyritty noudattamaan taloudellisen, ekologisen, sosiaalisen ja kulttuurisen kestävyyden periaatetta.
Ympäristöjärjestöjä eivät taloudellinen tai sosiaalinen kestävyys ole koskaan kiinnostaneetkaan. Niin näyttää käyneen myös Aalistunturissa. Esimerkiksi Kolarin ja Pellon kuntien suhtautuminen kansallispuistopuheisiin on epäselvä.
Aalistunturin osalta voi myös kysyä, onko leiriläisillä lopulta kovin kummoisia ekologisia periaatteitakaan.