Keminmaalainen Viivi Heikkinen, 19, on harrastanut kuvataidetta lapsesta asti. Ala-asteella piirustusharrastus alkoi raapustelusta piirustusvihkoihin, ja nykyisin Heikkinen tekee myös digitaalista taidetta puhelimella sekä piirtotabletilla. Hän julkaisee teoksiaan Instagramissa käyttäjänimellä @kantapalat. Tänä syksynä Heikkinen on aloittamassa graafisen suunnittelun opinnot Lapin yliopistossa.
Heikkiselle taide on tapa tuoda ajatuksia esille paperin tai näytön välityksellä. Yhteys muihin ihmisiin taiteen avulla on hänelle tärkeää. Heikkinen osallistuu esimerkiksi sosiaalisessa mediassa muiden käyttäjien luomiin yhteistöihin, joissa ympäri maailmaa ihmiset piirtävät omat versionsa tietyn aiheen ympäriltä.
Tänä päivänä Heikkinen ajattelee kuitenkin paljon tekoälyä. Tekoäly on kehittynyt viime vuosina hurjaa vauhtia. Nykyisin tekoälylle voi antaa tehtäväksi luoda kuvan aiheesta kuin aiheesta ilmaiseksi, eikä siihen kulu kuin muutama sekunti.
Heikkisessä tekoälyn yleistyminen herättää surua sekä kapinahenkeä. Hän on huolissaan ja harmissaan erityisesti siitä, miten monet taiteilijoiden ja graafikoiden työmahdollisuudet valuvat hukkaan tekoälyn tehtäviksi, kun esimerkiksi mainoksia teetetään tekoälyllä.
– Kaikilla tuntuu olevan tuttavia, jotka ovat kärsineet tekoälyn yleistymisestä. Niin monet ovat menettäneet työmahdollisuuksia, kun on pystytty luomaan kuvia vain halvasti ja nopeasti, Heikkinen sanoo.
Tekoäly tuo uudenlaisia keskusteluja
Heikkisen kiinnostus tapahtumiin ja tuotteisiin laskee heti, jos hän huomaa tekoälyllä luodun mainoksen. Saman ilmiön voi huomata myös sosiaalisen median kommenttikentissä. Ihmiset antavat kovaakin kritiikkiä ja paheksuntaa yrityksille, jotka tekevät mainoksia tekoälyllä.
Ylipäänsä keskustelu taiteen ympärillä netin kommenttikentissä on Heikkisen kokemuksen mukaan muuttunut. Kivasta kommentoinnista ja taideteoksen pohtimisesta on siirrytty paljolti siihen, että arvuutellaan, onko kuva tekoälyllä tehty.
– Nykyään siitä on tullut tavallaan kehu, että teos näyttää tekoälyllä tehdyltä. Se ei kuitenkaan tunnu sellaiselta kehulta, miksi kommentoija sen mieltää.
Heikkisen mukaan myös tunnettujen taiteilijoiden töitä luullaan jatkuvasti tekoälyn tuotoksiksi. Hän uskoo sen johtuvan siitä, että tekoäly jäljittelee oikeiden taiteilijoiden tyylejä luodessaan kuvia. Jäljittely ja oppiminen netissä olevasta materiaalista on tekoälyn tapa kehittyä.
Tekoälyn yleistymisen myötä Heikkisen oma taiteellinen identiteetti on kuitenkin vahvistunut. Tekoälyllä luotuun sisältöön törmääminen on saanut Heikkisen arvostamaan itse tehtyä taidetta yhä enemmän.
Tulevaisuus herättää kuitenkin toivoa
Nuorena taiteen harrastajana Heikkinen haluaisi katsoa taiteen tulevaisuutta positiivisesti. Hän toivoisi, että taiteessa olisi työmahdollisuuksia myös jatkossa. Vaikka Heikkinen on huomannut tekoälyn yleistyneen ja vieneen työmahdollisuuksiakin, hän luottaa että alkuhumun jälkeen ollaan menossa parempaan suuntaan.
Yliopistosta Heikkinen hakee ymmärrystä kuvallisen tuottamisen perusopeista sekä kaupallisuudesta ja mainonnasta. Heikkinen kokee kuvataiteen nyt mielekkäänä ajanvietteenä, mutta näkee mahdollisuuden myös tulevaisuuden ammattiin esimerkiksi tapahtumien suunnittelussa. Urapolku ei ole vielä selvä, mutta hän odottaa innolla uutta.
Heikkisen sanoma on, että taiteen tekemiseen ei tarvitse hienoja välineitä eikä sillä ole rajoja. Joku puoltaa tekoälyn yleistymistä taiteen kynnystä madaltavana asiana. Heikkinen huomauttaa kuitenkin, että kautta aikojen ihmiset ovat luoneet taidetta kaikki omilla tavoillaan.
– Taiteella ei ole kynnystä, sillä joka ikinen voi tehdä taidetta. Taiteen tekemisen taustalla ei ole nopeus eikä taito. Enemmänkin siellä on sielu ja merkityksellisyys.
Miten tekoäly luo kuvia?
Tekoäly kouluttautuu tarkastelemalla netissä olevaa materiaalia. Kuvia, niin sanottua tekoälytaidetta se luo netistä jo löytyvien kuvien avulla; yhdistelemällä olemassa olevia teoksia ja käyttämällä niissä olevaa sisältöä.
Tällöin tekoäly hyödyntää ihmisen tekemiä ja julkaisemia taideteoksia, mutta tekoälyllä ei välttämättä ole aina tekijänoikeuksia materiaalin käyttöön.
Ihmisenkään tekemässä taiteessa värit, asetelmat ja tyyli eivät ilmesty tyhjästä vaan ihminen ideoi ja inspiroituu jo näkemänsä ja kokemansa pohjalta. Siinä mielessä taide on aina samojen asioiden uudelleenluomista ja kierrättämistä.
Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan professori Jaana Erkkilä-Hill kertoo, että puhuttaessa tekoälystä ja taiteesta on olennaista miettiä, mikä määritellään taiteeksi. Siihen ei ole yhtä yksiselitteistä vastausta. Erkkilä-Hill itse ei kutsu tekoälyn luomia kuvia taiteeksi vaan osaksi visuaalista kulttuuria.
Erkkilä-Hill on sitä mieltä, että taideteokseen liittyy koko teoksen tekijän kokemus työn aikana. Prosessissa ollaan jatkuvasti päätösten ja valintojen edessä. Juuri sen hän mieltää palkitsevaksi taiteilijalle.
– On vaikea kuvitella mitä tekemisen iloa taiteilija saisi siitä, että syöttää tiettyä informaatiota tekoälylle ja pyytää sitä tekemään teoksen.
Taiteen kehityskaaresta Erkkilä-Hill mainitsee taiteen rakentuvan aina jo olemassa olevan päälle. Samaan tapaan tekoäly toimii. Se tekee teoksia jo olemassa olevista teoksista ja kuvista. Taiteessakin nykypäivän teokset ovat vuoropuhelussa vuosisatoja sitten tehtyjen teosten kanssa.
Tekoälyn yleistymisessä on Erkkilä-Hillin mukaan sekä huonoa että hyvää. Tekoälyn teokset voivat toimia porttina taiteesta ja visuaalisuudesta kiinnostumiseen. Suurena haittana hän pitää luovuuden ja ongelmanratkaisun heikkenemistä, missä tärkeää on käsillä tekeminen; käden, silmän ja aivojen yhteistyö.
– Jos kaikki menisi digitaaliseksi, eikä tarvittaisi enää kädentaitoja, se olisi menetys ihmisyyden perusrakenteille.
Taiteen työmarkkinat ovat nykyiselläänkin heikot ja kuvataiteilijana toimeentulo on hyvin vaikeaa. Monet työskentelevät taiteen maailmassa muunlaisissa työtehtävissä esimerkiksi opettajana tai graafikkona. Erkkilä-Hill ei ole erityisen huolissaan taiteen ja sen alan töiden tulevaisuudesta vaan hänestä suurempi tekoälyn tuoma uhka on taiteen siirtyminen luksustuotteeksi. Taiteen saavutettavuutta ja jopa demokratiaa uhkaa Erkkilä-Hillin mukaan se, miten tekoäly toimii ihmisen antaessa sille käskyjä.
– Se, joka antaa tekoälylle toimeksiannon saa tekoälyltä todennäköisesti sitä arvomaailmaa ja niitä ajatuksia mitä käyttäjä hakee. Kun ihmiselle antaa toimeksiannon, voi tulla yllättäviä ratkaisuja, jotka eivät välttämättä vastaa tilaajan arvomaailmaa ja se voi herättää hyvää keskustelua. [--] Ihmisen tekemä kulttuuri on älyllisesti haastavampaa kuin tekoälyn tekemä.
