Suomen Nato-jäsenyys ja siihen sisältyvä 5. artikla – hyökkäys yhteen Nato-maahan on hyökkäys kaikkia Nato-maita vastaan, johon kaikki Nato-maat vastaavat sotilaallisesti – konkretisoituu parhaillaan pohjoisessa. Hyökkääjä on vailla mahdollisuuksia, kun 20 000 Nato-sotilasta 14 eri maasta karkottaa sitä Norjan, Ruotsin ja Suomen Lapista.
Vaikka kyse on vain kuvitteellisesta tilanteesta, touhusta on leikki kaukana. Norjan johtama Nordic Response 24-sotaharjoitus on osa Naton laajempaa Steadfast Defender 24-harjoitussarjaa, joka on liittokunnan suurin harjoituskokonaisuus vuosikymmeniin. Siihen osallistuu tammi-toukokuun aikana 90 000 sotilasta 31 maasta.
Pariviikkoinen Lapin harjoitus on Puolustusvoimain suurin kansainvälinen harjoitus koskaan ja ensimmäinen kerta, kun Naton 5. artikla ulottuu maahamme. Suomi osallistuu näin ensimmäistä kertaa Naton jäsenenä Nato-alueen yhteisen puolustuksen harjoitteluun.
Juhlapuheet on pidetty ja Nato-arki on koittanut. Tästä eteenpäin Suomi ja sen myötä myös kansallinen armeijamme reserviläisineen on osa maailman voimakkainta puolustusliittoa, jota johtaa maailman suurin sotilasmahti Yhdysvallat.
Kansainvälisiä sotaharjoituksia, suurempia ja pienempiä, on luvassa jatkossakin, jotta 32 jäsenmaan – luvussa on mukana Ruotsi – maa-, ilma- ja merivoimat kykenevät saumattomaan, sotilaalliseen yhteistoimintaan tosi paikan tullen. Sotilailla riittää kiireitä, sillä harjoittelu jatkunee entiseen tapaan myös kansallisella tasolla.
Moni Euroopan maa pyrkii vahvistamaan puolustustaan ja varustautumaan kasvavaa Venäjän uhkaa vastaan – ei tosin riittävästi, jos Puolustusvoimain komentajaa Timo Kivistä on uskominen. ”Nato-maiden yhdessä hyväksymä kahden bkt-prosentin puolustusmenotaso ei tule riittämään kattamaan kaikkea sitä, mitä Euroopan on tehtävä”, hän arvioi maanpuolustuskurssin avajaisissa Helsingissä.
Sodasta ja sen uhasta on puhuttu viime vuosina paljon, mikä on ymmärrettävää tilanteessa, missä sota on asettunut enemmän tai vähemmän pysyvästi Eurooppaan. Rauhasta ja sen rakentamisesta on puhuttu paljon vähemmän ilmeisesti siksi, ettei ajan ole nähty olevan kypsä sellaiselle.
Venäjä jatkaa järjetöntä hyökkäyssotaansa Ukrainassa, eikä sen suunnitelmiin kuulu valtaamiltaan alueilta vetäytyminen, mikä on Ukrainan ja myös muun Euroopan ehto rauhanneuvotteluille. Pattitilannetta syventää se, ettei Ukraina aio suostua neuvottelemaan rauhasta sotarikoksiin syyllistyneen Vladimir Putinin kanssa missään olosuhteissa.
Roomalaisen sotateoreetikon 1 700-vuotias sotaoppi "Si vis pacem, para bellum" – jos haluat rauhaa, valmistaudu sotaan –on yhä voimissaan Euroopassa. Nato viestii sotaharjoituksillaan Venäjälle, ettei sen kannata edes harkita hyökkäystä Nato-maahan, koska sellainen hyökkäys on tuomittu epäonnistumaan. Pelote on toiminut jo lähes 80 vuotta ja lännessä uskotaan, että se toimii jatkossakin.
Vanhaan, "puolueettomaan" aikaan presidentti Urho Kekkonen tapasi sanoa, ettei Suomi ollut puolueeton sodan ja rauhan kysymyksissä, vaan rauhan puolesta sotaa vastaan. Sitä Suomi on tiettävästi edelleen – sotilaallisesta liittoutumisestaan ja voimistuneesta sotaretoriikastaan huolimatta.
Reserviläisten siirtyminen siviilipalvelukseen jatkuu 10–20 hakemuksen päivävauhdilla. Tammi-helmikuussa hakemuksen jätti 1 621 reserviläistä, kun koko viime vuoden luku oli 1 650. Eroilmiö käynnistyi reilu kuukausi sitten sen jälkeen, kun puolustusministeri Antti Häkkänen (kok.) totesi Kyrönmaa-lehden haastattelussa etsivänsä oikeudellisia keinoja reservistä eroamisen estämiseen. Myöhemmin hän lievensi puheitaan, mikä ei ole pysäyttänyt siviilipalvelusvuotoa. Häkkäselle tuskin on luvassa Puolustusvoimain ansiomitalia seuraavassa kunniamerkkijaossa.