Urho Kekkosen valinta presidentiksi ilman vaaleja tammikuussa 1973 kuuluu suomalaisen demokratian synkkiin hetkiin. Suomettuminen saavutti silloin yhden lakipisteensä täydellisen presidenttijohtoisessa maassa, jonka tekemisiä valvottiin tiukasti Moskovassa.

Poikkeuslaki herätti kummastusta erityisesti lännessä, jonne Suomi samaan aikaan kurkotti vireillä olleen Euroopan talousyhteisön (EEC) vapaakauppasopimuksen avulla. Vapaat ja demokraattiset vaalit ovat länsimaisen parlamentarismin kulmakivi, joten lännessä ihmeteltiin suomalaisten intoa säätää poikkeuslaki vaalien välttämiseksi.