Itärajalla kaikki on entisellään. Jos raja avattaisiin, Venäjä jatkaisi hybridivaikuttamista eli "turvapaikanhakijoiden" ohjaamista rajan yli. Koska tilanne on yhä tämä, Suomen hallitukselle ei jäänyt vaihtoehtoja – rajasulkua oli jatkettava.
Mitään merkkejä siitä, että Venäjä olisi muuttamassa rajastrategiaansa, ei ole näkyvissä ja miksi olisikaan. Venäjän aloittama sota Ukrainassa jatkuu, Venäjä on taloussaarrossa, Suomi on Naton jäsen ja Vladimir Putin katsoo, että kaikki tämä on lännen syytä, josta sitä on rangaistava. Kansainvälisillä ja muilla sopimuksilla ei ole Venäjän silmissä mitään merkitystä, joten se toimii haluamallaan tavalla.
Suomen itäraja on ollut kiinni jo kuukauden ajan tavarajunille tarkoitettua Vainikkalan raja-asemaa lukuun ottamatta. Joulukuussa tehty sulkupäätös olisi rauennut tulevan sunnuntain ja maanantain välisenä yönä, joten hallituksen oli päätettävä sulun jatkosta. Lopputulos oli odotettu, määräaikainen sulku jatkuu kuukaudella.
Vaihtoehtona olisi ollut toistaiseksi voimassa oleva sulku, missä sulun takarajaa ei olisi annettu. Se olisi astetta järeämpi toimi, joka vaatisi myös vankemmat perustelut. Yhden tai kahden aseman auki jättäminen ei ollut enää vaihtoehto, sillä sitä kokeiltiin jo aiemmin huonoin lopputuloksin.
Määräaikainenkaan rajasulku ei ole läpihuutojuttu, sillä toisin kuin Venäjällä, Suomessa tällaisten toimien on perustuttava paitsi lakeihin myös kansainvälisiin sopimuksiin. Lisäksi jokainen rajapäätös on perusteltava erikseen. Takalukkona toimii oikeuskansleri, joka valvoo perustelujen riittävyyttä.
Jos kyse olisi huutoäänestyksestä, homma olisi helppo, sillä kolme neljästä suomalaisesta kannattaa rajasulkua.
Eduskunnan perustuslakivaliokunta on todennut, että raja on mahdollista sulkea vain lyhyeksi aikaa, mutta jättänyt määrittelemättä sen, milloin lyhyt aika muuttuu pitkäksi. Rajavartiolain mukaan raja voidaan sulkea joko määräaikaisesti tai toistaiseksi. Edellytyksenä on, että sulku on "välttämätöntä vakavalle yleiselle järjestykselle, kansalliselle turvallisuudelle tai kansanterveydelle aiheutuvan uhan torjumiseksi". Valtioneuvoston mukaan kyse on kansallisesta turvallisuudesta.
Sisäministeriössä valmistellaan kiireellä rajamenettelylakia, joka mahdollistaisi ilmeisen perusteettomien turvapaikkahakemusten käsittelyn jo rajalla tai sen lähellä. Haussa on myös lainopillisia keinoja, joilla osa raja-asemista voidaan pitää auki Venäjän hybridivaikuttamista hilliten. Esillä on ollut vaihtoehto, missä raja avataan vain Suomen ja Venäjän kaksoiskansalaisille.
Ongelmana on, että kyseiset keinot toimivat vain, jos Venäjäkin hyväksyy ne. Näin tuskin tulee tapahtumaan. Lisäksi keinojen on oltava lakiemme ja sopimustemme mukaisia.
Sota Ukrainassa jatkunee vielä pitkään ja vaikka se loppuisikin, Venäjä on ja pysyy rajanaapurinamme ja Suomi Natossa. Rajatilanteen normalisoitumiseen kulunee vuosia tai jopa vuosikymmeniä. Onneksi emme ole tällä kertaa yksin ongelmamme kanssa.
Oikeudelliset tulkinnat ja kansainväliset sopimukset ovat toistaiseksi venyneet riittävästi, mikä on mahdollistanut Suomen hallituksen kovat rajatoimet. Koska venyminen ei voi jatkua loputtomiin, tarvitaan pysyvämpiä ratkaisuja. Niiden löytämiseen määräaikaiset rajasulut antavat lisäaikaa.
Suljettu itäraja on ilmiönä uusi, muttei ainutlaatuinen. Venäjän edeltäjä Neuvostoliitto (1922–1991) oli suljettu maa eli eräänlainen avovankila, jonka rajan yli pääsivät vain harvat ja (KGB:n) valitut. Pelkkä epäily neuvostovastaisesta länsimielisyydestä riitti pitämään rajapuomin kiinni. Tosin tuon ajan Suomessa sitä ei ihmetelty, mitä on sittemmin ihmetelty senkin edestä.