Si­be­lius–A­ka­te­miaan pon­nis­ta­nut Liina Ris­to­lai­nen toivoo, että kor­keal­le täh­tää­vä muu­sik­ko ei jäisi Lapissa niin yksin

Viulisti Liina Ristolainen haluaa tehdä uran klassisen musiikin parissa. Vaikka Ristolainen on päässyt pohjoisesta unelmineen jo pitkälle, hän kokee merkitykselliseksi painottaa musiikillisen yhteistyön tärkeyttä Lapissa.

Kuva: Karina Kulppi

– Juuri sain joulun siivottua pois ennen kuin tulit, sanoo viulisti Liina Ristolainen, 21, kun astun hänen ja hänen isosiskonsa asunnon ovesta sisään. Tekokuusi on purettu pahvilaatikkoon, ja koristeet on riisuttu seiniltä. Vain kultakirjailtu valkoinen joulutähti roikkuu ikkunassa, nuottitelineen yläpuolella.

Ristolaisen alkuvuosi on ollut kiireinen. Hän palasi edellisiltana takaisin kotiinsa Helsinkiin joka viides vuosi järjestettävästä Kuopion viulukilpailusta. Tällä kertaa Ristolainen putosi kilpailusta alkuerissä.

– Totta kai harmittaa, etten päässyt pidemmälle. Kaikki osallistujat ovat harjoitelleet kuukausia, jopa vuoden. Sain kuitenkin tuomaristolta rakentavaa palautetta, joka auttaa minua kehittymään.

Kuopion viulukilpailu palauttaa Ristolaisen mieleen hänen ensimmäiset viulukilpailunsa. Kuudennella luokalla hän osallistui Jyväskylässä Juhani Heinonen -viulukilpailuun, jossa hän tapasi ensi kertaa oman ikäisiään korkealle tähtääviä viulisteja eri puolilta Suomea.

Kilpailu avasi hänen silmänsä. Ristolainen kokee, että muut olivat häntä teknisesti paljon taitavampia, ja vuosia nuoremmat viulistit soittivat teoksia, joiden soittamisesta hän osasin vain silloin haaveilla.

Hän ajattelee tasoeron johtuneen siitä, että etelästä tulleilla kilpailijoilla oli paremmat mahdollisuudet kehittyä: etenkin etelässä opettajia on enemmän, ja korkealle tähtääviä vertaisia oli enemmän, joiden kesken vallitsi terveellinen kilpailuhenki.

Korkealle tähtäävät soittajat ovat pohjoisessa yksin

Ristolainen alkoi käydä viulutunneilla viisivuotiaana silloisessa Lapin musiikkiopistossa, joka on nykyään Lapin musiikki- ja tanssiopisto.

Ensimmäisinä vuosina viulunsoitossa keskitytään perusasioihin, kuten äänen muodostamiseen, äänenlaatuun ja hyvään soittoasentoon.

Viulun ääni on Ristolaisesta kiehtova ja sen repertuaari monipuolinen. Sen vuoksi hän kokee, että viulu on soittimena sopinut hänelle hyvin aina.

– En usko, että olisin lähtenyt musiikkialalle, jos en voisi tehdä musiikkia viulun kautta. Musiikin tekeminen ja tulkitseminen sen kautta on syy, miksi halusin viulistiksi.

Yläasteikäisenä Ristolainen alkoi itse osallistua viulunsoiton kesäkursseille eri puolilla Suomea. Viikon mittaiset kurssit toivat yhteen nuoria viulisteja ja opettajia. Ristolaisen mukaan kurssit ovat tärkeitä viulisteille, koska eri opettajien soittotunneilla saa uusia näkökulmia viulunsoittoon.

Ristolainen kokee, että Lapissa nuoret ammattimuusikoiksi tähtäävät viulistit ja muut klassiset muusikot ovat yksin. Soittajille tärkeitä soittokursseja ja klassisen musiikin festivaaleja järjestetään pitkälti Ristolaisen mukaan etelässä, ja usein niille osallistumiseen haasteina lappilaisille muusikoille on pitkät välimatkat ja niiden kustannukset.

Kesäkurssien kurssimaksut pyörivät sadoissa euroissa, ja niille osallistuminen riippuu perheen varallisuudesta. Ristolainen sai itse nuorena apurahoja ja stipendejä kattamaan matka- ja kurssimaksuja, mutta pääsääntöisesti kulut jäivät hänen ja hänen perheensä vastuulle.

Hän toivoisi, että festivaaleja ja kursseja pyrittäisiin järjestämään enemmän myös pohjoisessa Suomessa. Hän kuitenkin ajattelee, että on ymmärrettävää, että painopiste on etelässä, jossa asuu enemmän ihmisiä ja soittajia.

– Jos musiikillista yhteistyötä tuotaisiin enemmän Lappiin, ammattimuusikoiksi tähtäävät soittajat eivät olisi eristyksissä suomalaisesta musiikkimaailmasta, jonka sydän sykkii Etelä-Suomessa. Myöskään rahallinen vastuu esimerkiksi soittokursseille osallistumisesta ei saisi jäädä vain soittajien perheille, kuten se tällä hetkellä usein jää.

Kuva: Karina Kulppi

Enemmän yhteistyötä ja vierailevia opettajia Lappiin

Rovaniemellä viulunsoitonlehtori Igor Arias kannusti Ristolaista kokeilemaan uusia opettajia, ja käänteentekevä kokemus oli Kokkolassa järjestetty Janne Malmivaaran mestarikurssi, jolle hän osallistui 16-vuotiaana.

Jo Malmivaaran ensimmäisen tunnin jälkeen Ristolainen tunsi kehittyneensä viulistina. Hän pyysi Malmivaaralta soittotunteja Helsingissä ja siirtyi lukion neljännellä opiskelemaan lukion ohella opiskelemaan myös Helsingin konservatorioon saadakseen säännöllisiä viulutunteja. Seuraavana vuonna hän pääsi Sibelius–Akatemian viulunsoiton linjalle ensi yrittämällä.

– Sibelius–Akatemia on keskeisin koulu Suomesta, josta valmistuu valtaosa klassisen musiikin ammattilaisia. Juuri siksi päätti hakea sinne ja muuttaa Helsinkiin.

Toista vuotta Sibelius–Akatemiassa opiskeleva Ristolainen on päässyt soittamaan jo muun muassa Sibelius–Akatemian sinfoniaorkesterissa yhdessä lontoolaisen Royal College of Musicin sinfoniaorkesterin kanssa BBC Proms -klassisen musiikin festivaaleilla. Hän soittaa myös nykyään jousikvartetissa opiskelukavereidensa kanssa.

Nyt ulkomailla ja monenlaisissa kokoonpanoissa soittamaan päässyt Ristolainen ajattelee, että Lappiin pitäisi tuoda enemmän musiikkiopistojen välisiä yhteistyöprojekteja ja saada enemmän vierailevia opettajia myös pohjoiseen, etteivät lappilaiset muusikot jää yksin.