Sanna Pitkäsen, 34, arki on hengästyttävän kuuloista.
Lukion jälkeen Nivalasta kotoisin oleva Pitkänen on ehtinyt kouluttautua nuorisotyönohjaajaksi, saada kolme lasta, opiskella musiikkia Oulun konservatoriossa ja työskennellä vuosia musiikkipainotteisena lastenohjaajana.
Korkeakouluopinnot eivät ole olleet päällimmäisenä mielessä.
Siitä huolimatta Pitkänen kirjoittaa tällä hetkellä pro gradu -tutkielmaansa. Hän kutsuu yliopistoon päätymistä vahingoksi.
Vahinko sai alkusysäyksen vuonna 2018, kun Pitkäsen puoliso Juuso Pitkänen luki ammattikorkeakoulun pääsykokeisiin. Pariskunta harjoitteli pääsykokeisiin yhdessä laskemalla.
– Huomasin ikävöiväni vaikeampaa matematiikkaa. Töissä pääsin laskemaan ainoastaan, että montako kerholaista oli paikalla, Pitkänen nauraa.
Päästäkseen laskemaan hän ilmoittautui avoimen yliopiston matematiikan peruskurssille.
Muutama vuosi myöhemmin koronavirus jylläsi, ja töissä oli yksinkertaisesti tylsää.
– Mietin, että tarvitsen jotain järkevää tekemistä, ja muistin avoimen yliopiston.
Pitkänen päätyi ohjelmointikurssille. Tietojenkäsittelytieteet kiinnostivat, ja etäopinnot oli helppo yhdistää hektiseen perhe-elämään. Yhtäkkiä kasassa oli useita kursseja.
Myöhemmin hän kuuli avoimen väylästä. Se tarkoittaa, että avoimessa yliopistossa suoritettujen kurssien perusteella on mahdollista päästä tutkinto-opiskelijaksi. Joillain aloilla paikoista on hurjasti kilpailua, mutta tietojenkäsittelytieteissä riitti kolme suoritettua kurssia, joiden arvosana oli vähintään 3.
Pitkänen oli huomaamattaan opiskellut itsensä sisään yliopistoon.
Syksyllä 2022 hän aloitti opiskelijana Oulun yliopistossa. Avoimessa suoritetut opinnot hyväksiluettiin tutkintoon, joten Pitkänen sai kandin paperit kahdessa vuodessa. Siitäkin huolimatta, että ensimmäiset puolitoista vuotta hän kävi myös töissä.
32-vuotiaan Hannele Tervon opintopolku on noudattanut osin samaa kaavaa.
Tervo kävi ensin ammattikoulun, ja valmistui sitten Lapin ammattikorkeakoulusta medianomiksi vuonna 2016. Hän työskenteli kulttuurin ja viestinnän parissa, kunnes päätyi Byströmin Ohjaamoon töihin muutamaksi vuodeksi. Lisäksi taustalla on viestinnän opintoja Jyväskylän avoimessa yliopistossa.
– Sitten ajattelin, että haluan opiskella jotain ilmastoon ja luontokatoon liittyvää. Löysin Oulun ammattikorkeakoulusta energiatekniikan ja kiertotalouden, ja päätin hakea, Tervo muistelee.
Keväällä 2023 opiskelupaikka jäi kuitenkin saamatta, sillä valinnassa suosittiin ensikertalaisia. Hän ei lannistunut, vaan ilmoittautui avoimen ammattikorkeakoulun polkuopintoihin.
Polkuopinnoissa opiskelija osallistuu tutkinto-opiskelijoiden kanssa samoille kursseille vuoden ajan. Lukuvuoden päätteeksi avoimen opiskelija voi hakea sisäisessä haussa tutkinto-opiskelijaksi, ja jatkaa seuraavana syksynä toisen vuoden opintoja.
– Opiskelin samalla tavalla kuin muutkin. Ainoa ero on se, että en ollut oikeutettu opintotukeen tai opiskelija-alennuksiin, Tervo kertoo.
Polkuopinnot eivät takaa opiskelupaikkaa, mutta Tervolle kävi hyvin. Syksyllä hän jatkaa Oulun ammattikorkeakoulussa tutkinto-opiskelijana.
Oulun yliopiston koulutuspalvelujen varajohtaja Annu Perttunen kertoo, että avoimen yliopiston ja ammattikorkeakoulun suosio kasvaa tasaisesti. Oulun avoimessa yliopistossa on noin 6500 opiskelijaa, ammattikorkeakoulussa noin 3500. Suuri osa opiskelijoista on työssä käyviä 25–45-vuotiaita.
Yleisimpiä syitä avoimessa opiskeluun ovat uran edistäminen tai vaihtaminen, osaamisen täydentäminen sekä tutkinnon tavoittelu. Jotkut opiskelevat täysin omaksi ilokseen.
Suosio perustuu siihen, että kyseessä ei ole loppuelämän valinta. Suuri osa kursseista on etäopintoja, joten ne on helppo yhdistää työhön tai muuhun elämään.
– Avoimen opinnot ovat tosi hyviä esimerkiksi sellaisille, jotka eivät päässeet kouluun tai eivät tiedä, mitä haluavat tehdä. Niiden kautta voi kokeilla eri aloja, Pitkänen sanoo.
Kursseja on mahdollista suorittaa myös kesällä. Perttusen mukaan erityisesti ilman kesätöitä jääminen tai halu suorittaa opinnot nopeammin ajaa nuoria kesäopintoihin.
Hallitus päätti keväällä, että avoimien opintojen enimmäishinta nousee 15 eurosta 45 euroon opintopisteeltä. Aikaisemmin 25 opintopisteen perusopinnot ovat maksaneet 375 euroa, mutta tulevaisuudessa niiden hinta voi olla jopa 1125 euroa.
Perttunen kertoo, että kummassakaan korkeakoulussa ei ole vielä tehty päätöstä hintojen nostamisesta. Oulussa seurataan tiiviisti kansallista tilannetta.
– Yleistä keskustelua hintojen noususta on ollut, ja osa opiskelijoista on ollut aiheesta hieman huolissaan, Perttunen sanoo.
Pitkänen kokee, että yksittäiset viiden opintopisteen kurssit ovat suhteellisen edullisia.
– Kurssien maksullisuus lisää motivaatiota tehdä kurssit loppuun. Kurssikokonaisuudet tulevat kuitenkin todella kalliiksi.
Pelkona on, että hintojen nousu lisää eriarvoistumista. Hyvätuloisilla on varaa kouluttautua korkeampaan palkkaluokkaan, mutta pienituloisille opiskelu tehdään vaikeaksi. Myös aikuiskoulutustuesta luopuminen kasvattaa kynnystä lähteä opiskelemaan myöhemmällä iällä.
Tervon mukaan aikuisena opiskeleminen vaatii hyvän turvaverkon. Etenkin, jos tukikuukausia ei ole jäljellä.
– Minullakin on yksi ystävä, joka olisi halunnut lähteä nyt opiskelemaan. Aikuiskoulutustuki kuitenkin lakkautettiin, ja hän joutui luopumaan suunnitelmistaan. Se on tosi harmillista, Tervo sanoo.
Perttunen myöntää, että yhteiskunta ohjaa entistä enemmän siihen, että opiskelija suorittaa ensin yhden tutkinnon. Sen jälkeen osaamista voi täydentää työn ohella. Ilmiö on omiaan lisäämään nuorten, ensimmäistä opiskelupaikkaansa hakevien paineita.
– Nykyään pitäisi tietää jo nuorena, mitä haluaa aikuisena tehdä. Minä olen tosi iloinen, että olin ensin muualla ja vasta nyt yliopistossa. Näin sen piti mennä, Pitkänen toteaa.
