Ruuvi kiristyy, ellei Suomen hallitus peräänny työreformeistaan. Jos SAK:n jo alkusyksyllä julkistamaan uhkaukseen on luottamista, torstaina järjestetty pikayleislakko on vasta esimakua tulevasta. Järeämpiä toimia on luvassa ja jäsenliitoista löytynee yhä valmiutta mennä niin sanotusti päätyyn asti.
Vaikka työtaisteluja on nähty pitkin alkutalvea, torstain lakko toi taiston ensimmäistä kertaa suomalaisten arkeen. Kyseessä oli vielä pieni maistiainen, arjen haitta jäi ohimeneväksi, mutta ennen pitkää nähdään, miten tavallinen palkansaaja suhtautuu poliittiseen lakkoiluun, jota sitäkin hallitus haluaisi suitsia.
Testissä on myös vasemmalle kallellaan olevan ay-liikkeen kannatuksen laajuus. Löytyykö sen jäseniltä lakkohaluja myös silloin, kun lakon päämääränä ei ole parempi työehtosopimus, vaan vaaleilla valittujen päättäjien muodostaman enemmistöhallituksen päätösten muuttaminen, hallituksen vastustaminen tai jopa sen kaataminen?
Miten lakkoon suhtautuvat hallitusta kannattavat palkansaajat? Pitääkö lakkorintama vai alkaako väkeä valua entistä kovempaan tahtiin kohti YTK:n Työttömyyskassaa? Riskit ovat ay-liikkeen näkökulmasta suuret.
Lakko-oikeus on olennainen osa demokratiaa, mutta siihen kuuluu myös lakkoilun – varsinkin poliittisen – arvostelu. Sitä on jo kuultu muiltakin kuin hallituspuolueilta ja yrittäjiltä. Myös lakkoilun ymmärtäjiä riittää yhä, eivätkä kaikki heistä ole hallituksen vastustajia. Tosin tositesti on vielä edessä päin.
Ay-liike ja Suomen hallitus ovat ajautuneet pattitilanteeseen, josta kummankin on vaikea perääntyä. Ay-väen on pakko jatkaa protestointiaan, vaikkei sillä olisi vaikutusta hallituksen tekemisiin – kuten nyt vaikuttaa. Työreformit ja sosiaaliturvaleikkaukset etenevät, ja osa on jo muuttumassa lakipykäliksi. Hallituksen rintama on pitänyt ja vaikuttaa siltä, että SAK:n toimet ovat vain lujittaneet sitä.
Ay-liikkeen etukäteen heikoimmaksi lenkiksi epäilemä perussuomalaiset – duunaripuolueenakin tunnettu – on vaikuttanut tässä kisassa hallituksen vahvimmalta lenkiltä. Valtiovarainministeri Riikka Purra (ps.) ei ole kumarrellut ay-pomoja, pikemminkin päinvastoin. Hän on esittänyt uusia kiristyksiä vanhojen jatkeeksi, jotta valtion velkaantuminen saadaan pysäytettyä. Purra on ottanut tiukan kirstunvartijan roolin, jollaisella Iiro Viinanen (kok.) voitti puolelleen 1990-luvun lama-aikana jopa ison osan tavallisista palkansaajista.
Tuoreimmat puoluekannatusmittaukset osoittavat, että taktiikka toimii. Kokoomus on palannut kärkipaikalle ja perussuomalaistenkin kannatus on ollut nousussa. Perinteisen palkansaajapuolueen sdp:n kannatuksen nousu on taittunut ja kääntynyt laskuun, toki puolue on yhä toiseksi suurin. Vasemmistoliittokaan ei ole onnistunut nostamaan kannatustaan.
Tämä rohkaissee hallitusta pysymään valitsemallaan linjalla. Se tuskin suostuu SAK:n vaatimiin neuvotteluihin jatkossakaan. Tämä merkinnee sitä, että Suomessa nähdään kuluvan talven aikana yhä laajempia lakkoja, joiden kohteena on hallitus, mutta kärsijöinä yritykset ja tavalliset suomalaiset.
Kansan enemmistön todellinen kanta poliittiseen lakkoiluun nähtäneen vasta 2027, jolloin Suomessa järjestetään seuraavat eduskuntavaalit – jos Orpon hallitus pysyy vallassa siihen asti.
Rovaniemen ympäristölautakunta hyväksyi kaupungin ohjeen, jonka piti selventää vastuita asuntojen lyhytvuokrauksessa. Aihe on kuuma matkailukaupungissa, joten ohjeodotukset olivat korkealla. Niitä nosti entisestään se, että päättäjät salasivat ohjeen ennen lautakuntakäsittelyä. Nyt tätä voidaan ihmetellä. Ohje ei sisällä mitään, mitä ei jo tiedettäisi. Vieläkään ei tiedetä sitä, milloin laillinen lyhytvuokraus muuttuu laittomaksi majoitustoiminnaksi. Siihen saadaan toivottavasti vastaus, kunhan hallituksen lupaamat lakitarkennukset valmistuvat.