Lapin kansallispuistoissa ja muissa luontokohteissa liikkuu koko ajan enemmän väkeä.
Retkeilyn suosio on kasvanut tasaisesti vuosi vuodelta, eikä loppua näy. Pelkästään Metsähallituksen Tunturi-Lapissa hallinnoimissa kohteissa kirjataan vuosittain 1,2 miljoonaa käyntiä.
Takavuosina puhuttiin rinkkasatiaisista.
Halventavaan termiin liittyi oletus, että retkeilijät tulevat Etelä-Suomesta, tuovat mukanaan omat eväät ja nukkuvat vain autiotuvissa tai teltassa – eivätkä jätä penniäkään Lappiin.
Nykyajan retkeilijät ovat toista maata.
Esimerkiksi Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa retkeilevistä suurin osa käyttää reissullaan alueen majoitus- ja matkailupalveluita.
Raha ei kuitenkaan ole ainoa asia, jota retkeilijät jättävät jälkeensä.
Retkeilijöiden määrän kasvaessa retkeilyrakenteet joutuvat entistä kovemmalle. Vessat täyttyvät, polttopuut kuluvat ja etenkin roskia kertyy nopeammin kuin ennen.
Tämän seurauksena Metsähallitus on joutunut uusimaan vessoja ja rakentamaan niihin entistä isompia säiliöitä. Myös huoltovälejä on pitänyt lyhentää, jotta polttopuut saadaan riittämään ja roskat kerättyä, ennen kuin ne leviävät laajemmalle alueelle.
Yksi ratkaisu roskaamisongelmaan on roskattoman retkeilyn käsite.
Se tuntuu aluksi nurinkuriselta, mutta käy lopulta järkeen.
Roskattomassa retkeilyssä alueelta kerätään roska-astiat pois. Jokainen retkeilijä kantaa kaikki omat roskansa.
Kevon vaellusreitillä siirryttiin hiljattain roskattomaan retkeilyyn (LK 19.7.) ja Metsähallituksen mukaan tulokset ovat olleet lupaavia.
Roskaton retkeily toimii vain, jos kaikki retkeilijät noudattavat periaatetta.
Pahimmillaan ei vaadita kuin muutama piittaamaton, ja roskat alkavat levitä.
Roska houkuttelee lisää roskia. Kun yksi retkeilijä jättää roskansa autiotuvan nurkalle, ilmaantuu pussin viereen pian lisää ja sitten vielä lisää. Siitä roskat leviävät nopeasti kämpän ympäristöön.
Vielä vuosikymmen tai pari sitten roskaton retkeily olisi tuskin toiminut.
Helppoa se ei ole nytkään.
Onneksi nykyajan retkeilijät ovat tietyissä asioissa valveutuneempia kuin aiemmat sukupolvet.
Tänä päivänä retkiä suunnitellaan huolellisesti, varusteet ovat aiempaa parempia eikä kairaan kanneta ylimääräisiä tavaroita.
Se vaikuttaa suoraan siihen, kuinka paljon roskia syntyy, sanoo Lapin Kansan haastattelema Metsähallituksen kenttäpäällikkö Alexander Kopf.
Roskaton retkeily ei kuitenkaan ole varusteista kiinni. Se on ennen kaikkea asenne.
Sen minkä jaksat kantaa luontoon, jaksat myös kantaa sieltä pois. Pidetään siitä kiinni.
P.S.
Gps-laite ja älypuhelin kuuluvat modernin retkeilijän varustukseen. Niiden avulla maastossa liikkuminen on helppoa eikä varsinaista suunnistamista edes tarvita. Teknologiakin saattaa joskus pettää. Siksi on kaiken varalta syytä edelleen hallita perinteiset suunnistustaidot. Niitä on helppo harjoitella. Ottaa kartan ja kompassin käteen ja lähtee lähimetsään kokeilemaan, miten hyvin pysyy kartalla.
Monella paikkakunnalla järjestään myös iltarasteja. Niitä etsimällä kartanlukutaito kasvaa vauhdilla ja kuin varkain tulee samalla käytyä pienellä retkellä.