Utsjoella horisontissa siintävät tunturien lumiset laet. Maisema, jota paikalliset ovat katsoneet jo iäisyyden. Kaamosyössä tähtien ja kuun valossa kulkevat naalit, ahmat, porot. Ilman kireäksi puristava pakkanen höyrystää hengen. Tunturissa puhaltaa pureva tuuli. Tämä maa on pyhää.
Kaikki eivät kuitenkaan ymmärrä maiseman merkitystä. Maa ei olekaan uhanalaisten eläinten koti, arktisen uhanalaisen luonnon ja monimuotoisuuden näyttämö, eikä elävä kulttuurimaisema. Maa on resursseja, rahaa, investointimahdollisuuksia. Ei-kenenkään-maata. Paitsi heidän, jotka voivat vain ojentaa kouransa ja kaapata. Varastaa, tuhota.
He, jotka kokevat oikeudekseen ojentaa kätensä eivät ymmärrä, ettei tämä maa ole heidän otettavissaan. Tämä maa kuuluu alkuperäiskansalle.
STT:n uutisessa kerrottiin viime viikolla energiayhtiö St1:n aikomuksesta rakentaa tuulivoimapuisto Rásttigáisan tunturialueelle. Samassa uutisessa haastateltiin yhtiön johtajaa Thomas Hansenia, joka totesi, että ”on täysin väärin väittää, että saamelaiset kokevat heidän oikeuksiaan loukattavan”. Lausahdus on jatkumoa syyskuussa järjestetylle Helsingin kesäyliopiston tilaisuudelle, jossa yhtiön hallituksen puheenjohtaja Mika Anttonen totesi saamelaisten olevan ”ryhmä, joilla on mielipiteitä”. Molemmat kommentit järkyttävät huolellisella välinpitämättömyydellään.
Suomen saamelaisnuorten puheenjohtaja Petra Laiti ja Saamelaiskäräjien nuorisoneuvoston Anni-Sofia Niittyvuopio reagoivat kommentteihin ripeästi ja muistuttavat Helsingin Sanomissa ja Lapin Kansassa julkaistussa mielipidekirjoituksessaan, miten saamelaiset eivät ole vain mielipiteitä omaava ryhmä, vaan alkuperäiskansa, joilla on kansainvälisten sopimusten ja oikeuden turvaama oikeus päättää omiin maihin kohdistuvasta käytöstä.
Norjassa korkein oikeus on tuominnut Fosenin tuulivoimapuiston kansainvälisiä ihmisoikeuksia rikkovaksi. Tuomiosta huolimatta turbiinit tuottavat pian seitsemänsataaseitsemättäkymmenettä päivää laitonta energiaa ja tuloja. Suomen puolella Saamelaisneuvosto ja Amnesty Finland ovat katsoneet myös St1:n hankkeen rikkovan kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia.
St1 ei ole oppinut lausunnoista tai Fosenin tapauksesta mitään – tai sitten nimenomaan oppinut voivansa edistää hanketta pelkäämättä mahdollista tulevaisuuden korkeimman oikeuden päätöstä. Näyttää siltä, että Norjan korkeimman oikeuden sana on yhtä tyhjää kanssa.
Rásttigáisan tunturialue on yksi Euroopan laajimmista rakentamattomista tunturialueista, eikä kerran tuhottua maata saada takaisin. Hanke edustaa surullista, mutta tuttua kaavaa: yhtiöt edistävät teollisia hankkeita tuntematta alueita ja niiden merkityksiä paikallisille, ilman paikallisyhteisön suostumusta. Ja saamelaiset yritetään saada väistämään.
Mutta emme me väistä, emme tälläkään kertaa. St1 voi valmistautua vastarintaan.