Rovaniemen ydinkaupungin alueella on säilynyt tuskin kymmentä rakennusta, jotka ovat peräisin 1800-luvulta.
Yksi viimeisistä odottaa talvea keltaisten pressujen alla Ounaskosken sillan pielessä. Punaisen hirsitalon päätyseinä ja osa kattoa tuhoutuivat vappuna tulipalossa, jota poliisi epäilee tahallaan sytytetyksi.
Sitä ennen rakennus oli seissyt vuosikausia tyhjillään. Isäntä oli päästänyt sen niin pahasti heitteille, että käyttö oli hiipunut ja viimein loppunut.
Punaisena tupana tunnetun talon on omistanut jo vuosikymmeniä Rovaniemen kaupunki.
Viranhaltijat ja valtaa pitävät luottamushenkilöt ovat suhtautuneet vanhaan rakennuskantaan piittaamattomasti.
Viimeisiä, sodalta säästyneitä rakennuksia ei ole nähty tässä kaupungissa niin arvokkaina, että niitä olisi pidetty käyttökunnossa saati peruskorjattu.
Paras – tai ikävin – esimerkki on 4-tien montun partaalla.
114 vuotta sitten rautatie yhdisti Rovaniemen muuhun Suomeen ja antoi seudun kehittymiselle verrattoman sysäyksen. Silti vanha asema on saanut rapistua rauhassa, tyhjän panttina. Samoin on käynyt lastenkodille. Kivitalo valmistui Ounasvaaran rinteelle talvisodan alkaessa.
Jälleenrakennusajalta on sentään taiten pidettyjä arvorakennuksia. Kiitos kuuluu yksityisille, jotka ovat huolehtineet muun muassa kauppalantalosta, osuuskaupasta ja Teräksen talosta. Kaupungin meriitit vanhimpien rakennusten vaalimisessa mahtuvat kahteen sanaan: Alaruokasen talo.
Liekö kuvaavaa, että omistaja selvitti punaisen tuvan iän vasta tulipalon jälkeen.
Rakentamisen ajankohdaksi arvailtiin pitkään 1930-lukua. Nyt talon hirsistä on tehty analyysi, jonka mukaan rakennuspuut kaadettiin jo 1836.
Tieto ei tullut yllätyksenä ainakaan Rovaniemen historiaan uppoutuneelle Timo Heiskarille.
Historian harrastaja todisti jo viisi vuotta sitten tämän lehden artikkelissa uskottavasti, miten talo oli osa Lukkariniemen tilaa 1900-luvun alussa, ellei paljon aiemminkin.
Punaiselle tuvalle puuhattiin jo purkulupaa, kunnes tontille alettiin suunnitella yleistä saunaa vuonna 2017.
Sellaisesta haaveili tiimi, joka ajoi kaupungin kumppanina tontille kaavamuutosta. Siinä hirsitaloa ehdotettiin siirrettäväksi. Samalla tontille olisi tullut rakennusoikeutta "hyvänkokoisen kerrostalon verran", huomautti yksityishenkilö kaavasta jättämässään muistutuksessa.
Kun kaupunginvaltuusto päätti viime vuoden alussa suojella rakennuksen nykyisille sijoilleen, saunanrakentajat katosivat vähin äänin.
Nyt päättäjien on ratkaistava tulen syömän talon kohtalo.
Korjataanko punainen tupa? Sitä ovat ehdottaneet Lapin maakuntamuseon asiantuntijat. Heidän silmissään kulttuurihistoriallinen arvo ei jäänyt liekkeihin.
Purkamisen puolesta on liputtanut jo julkisesti kaupunginvaltuutettu Heikki Luiro. Hänestä varat olisi viisaampi käyttää vanhaan asemaan.
Jos kaupunki arvostaisi aidosti historiaansa, se ei asettaisi vanhoja rakennuksiaan vastakkain tappelemaan samoista rahoista. Jokaisella on arvonsa.
Kirjoittaja on toimittaja.