Rovaniemen Punaisen tuvan hohtoisa tulevaisuus oli naamioitu kumppanuuskaavaan. Kumppanin oli tarkoitus rakentaa alueelle sauna. Julkinen sauna on nostalginen idea – siellä juttu luistaa tuntemattomienkin kanssa ja maailmaa parannetaan.
Kumppani luopui hankkeesta. Yksi syy oli tonttia rasittavat haastavat ehdot. Sen jälkeen on ollut hiljaista. Alue on hankalasti saavutettavissa. Matkailua palvelevaa toimintaa ei sille ole löydetty.
Tuhopolton seurauksena rakennus kärsi merkittävät vahingot. Talo on hirsirunkoinen ja vuorattu molemmin puolin. Hirsirungon laatu on heikko, perusta on matala. Kellari on sortunut. Ala- ja yläpohja ovat sahanpurua.
Rakennus kärsi kosteusvauriota palon sammutuksen yhteydessä sekä kuukauden ajan vähistä sateista oltuaan suojaamaton. Hirsirunko on osittain hajotettu.
On yhä vaikeampaa löytää hankkeelle kumppani. Kohde kaatuu veronmaksajien syliin. Rakennuksen palovauriokorjaus museoviraston ohjeiden ryydittämänä maksaisi satoja tuhansia.
Rakennus on suojeltu. Ymmärrämme museoviraston kannan – he toimivat virkansa edellyttämällä tavalla. Rakennus on toiminut kulkutautisairaalana. Sekö siitä tekee säilyttämisen arvoisen? Kuntalaisten laaja tahto on, että se ei ole säilyttämisen väärti. Tahtotila suojelun purkamiseen on voimakas.
Tontille voidaan rakentaa punainen tupa uusista kamppeista perinteiseen malliin. Kumppanin saaminen on tällöin helpompaa, sillä vanhan rakennuksen rajoitukset poistuvat.
Sitä vastoin Vanha rautatieasema on ylväs rakennus ja seisoo ryhdikkäänä keskustan tuntumassa. Senkin kunnostaminen on ulkoistettu ja kytketty muihin rakennushankkeisiin. Hanke on jäissä. Se on yksi kaupunkimme arvokkaimmista rakennuksista.
Punaisen tuvan resurssit kannattaa suunnata 1909 valmistuneen Vanhan aseman kunnostamiseen. Sillä on laaja kuntalaisten tuki. Vanhalle asemalle on löydettävissä useita käyttötarkoituksia.
Kirjoittaja on rakennustekniikan diplomi-insinööri, Rovaniemen kaupunginvaltuutettu (kesk.) ja yhdyskuntasuunnittelun lautakunnan puheenjohtaja.