Paikoin taivaisiin noussutta piilevää äänikynnystä on pyritty alentamaan Lapin osalta jo lähes viisitoista vuotta – toistaiseksi tuloksetta. Nyt vireillä on uusi yritys, joka on kirjattu myös Orpon hallituksen ohjelmaan.
Asiaa pohtii parhaillaan opetusministeriön asettama, kaikkia eduskuntapuolueita edustava työryhmä, jonka on tarkoitus jättää ehdotus uudesta vaalialuemallista vielä kuluvan vuoden aikana. Sen jälkeen pallo siirtyy hallitukselle.
Tavoitteena on, että uusi vaalialuemalli otetaan käyttöön 2031 eduskuntavaaleissa. Viive johtuu siitä, että uudistus vaatinee perustuslain muutoksen eli sen takana on oltava vähintään kaksi kolmasosaa kahdesta peräkkäisestä eduskunnasta. Tämä edellyttää parlamentaarista yksituumaisuutta, mitä ei ole toistaiseksi saavutettu.
Jo pitkään on ollut tiedossa, että Lapin piilevä, poikkeuksellisen korkea äänikynnys on mahdollista laskea muun maan tasolle muodostamalla Lapin ja Oulun vaalipiireistä yhtenäinen, tekninen vaalialue. Tätä tukevat myös oikeusministeriön tuoreet laskelmat, joiden mukaan vaalialuemalli laskisi – laskentatavasta riippumatta – äänikynnyksen noin neljään prosenttiin nykyisestä, lähes 12,5 prosentista.
Piilevässä äänikynnyksessä on kyse prosenttirajasta, jota suuremman ääniosuuden ehdokaslistan on saatava, jotta lista saisi yhden paikan eduskuntaan. Lapissa äänikynnys on maan korkein. Alhaisin kynnys on Uudellamaalla, 2,3 prosenttia.
Korkea äänikynnys vaikeuttaa kansanvallan toteutumista ja syö sitä kautta sekä äänestäjien että puolueiden vaali-intoa. Se kohtelee erityisen epäoikeudenmukaisesti pieniä puolueita, joiden ehdokas voi jäädä valitsematta isollakin äänimäärällä, kuten Lapissa kävi 2019 vaaleissa. Tuolloin Riikka Karppinen (vihr.) jäi rannalle reilulla 9 700 äänellä, kun viimeinen paikka meni Markus Lohelle (kesk.) yli 5 000 ääntä heikommalla tuloksella.
Vaalialuemallissa pohjoisen vaalipiirit säilyisivät itsenäisinä. Paikkajakoon vaikuttavat vertausluvut laskettaisiin piireille yhdessä, mutta jako säilyisi ennallaan – kuusi kansanedustajaa Lapista ja 18 Oulusta.
Kyse ei ole uudesta keksinnöstä. Aluemallia esitti selvitysmies Lauri Tarasti jo 2011, jolloin se kaatui sdp:n vastustukseen. Sittemmin hanttiin on laittanut lähinnä keskusta, jolle ei käy uusinkaan ehdotus.
Puoluesihteeri Antti Siika-ahon mukaan keskusta vierastaa ajatusta, että yhden vaalipiirin äänet voivat vaikuttaa toisen vaalipiirin tuloksiin, eikä usko, että tämä palvelisi "piirien etua". Hän neuvoo hallitusta keskittymään "elinvoiman lisäämiseen Lapissa sen sijaan, että piirrellään vaalialueita" (LK 14.5.).
Äänestäjän oikeusturvan vähättely kertoo keskustan ahdingosta. Maakunnan entisen mahtipuolueen kannatus on romahtanut myös pohjoisessa. Se olisi menettänyt yhden kansanedustajapaikan Lapissa kahdessa 2010-luvun eduskuntavaalissa, jos aluemalli olisi ollut käytössä.
Keskustan pitäisi kyetä näkemään asiassa valta-asemaansa pidemmälle. Puolueen etu ei voi ajaa kansan edun edelle. Äänillä ei saa olla alueellisia arvoeroja. Jos vaalijärjestelmä on eriarvoistava, sitä tulee korjata. Pelissä on vaalijärjestelmän, kansanvallan ja tässä tapauksessa myös keskustan uskottavuus.
Neljä viidestä suomalaisesta on huolissaan julkisen talouden tilasta, jonka kohentaminen on Orpon hallituksen tärkein tavoite. Tosin vain 36 prosenttia kansalaisista luottaa hallituksen kykyyn ratkaista kroonistuva talousongelma. Kyseessä on Tilastokeskuksen Kansalaispulssi-tutkimushistorian alhaisin, hallitukselle osoitettu luottamusluku, mikä on pantu ilolla merkille oppositiossa. Tosin isompaa riemuun ei ole sielläkään aihetta, sillä kansan luottamus oppositioonkin on ennätyksellisen heikkoa. Poliitikoilla riittääkin tekemistä, jos he haluavat palauttaa äänestäjien luottamuksen itseensä – useampi kuin kaksi kolmesta ei pidä poliittisia päättäjiä luottamuksensa arvoisena.