
Hallitusneuvottelujen toinen viikko käynnistyi kyräilevissä tunnelmissa. Neuvottelijoiden yhteishenkeä ovat horjuttaneet erityisesti varapuheenjohtajakaksikko Sebastian Tynkkysen (ps.) ja Mauri Peltokankaan (ps.) viime aikojen some-avautumiset.
Rkp:n puheenjohtaja Anna-Maja Henriksson vaati viikonvaihteessa hallitusneuvotteluihin osallistuvien puolueiden puheenjohtajia puhumaan kunnioituksesta puolueidensa kansanedustajien kanssa. "Yhteisen hallituksen rakentamisessa on lähtökohta se, että kunnioitetaan toisiamme", hän muistutti (HS 8.5.).
Vaatimuksen taustalla oli Peltokankaan lauantaiöinen Facebook-päivitys, missä hän leimasi rkp:n vihervasemmistoon kallellaan olevaksi maailmanhalaajapuolueeksi ihmetellen sitä, miten moisen marginaalipuolueen annetaan "vittuilla ja sekoittaa pakkaa, kun Suomeen kasataan hallitusta".
Tynkkynen antoi sivustatukea Twitterissä: "Hyvää linjaamista Peltokankaalta", hän kirjoitti ja vahvisti tekstiään hauiksenpullisteluhymiöllä.
Puheenjohtaja Riikka Purra (ps.) on vakuutellut perussuomalaisten tekevän kaikkensa, että neuvottelujen lopputuloksena syntyy hallitus. Varapuheenjohtajien viestintä viittaa siihen, etteivät kaikki puolueessa ajattele samoin.
Hallitusneuvotteluja vetävä Petteri Orpo (kok.) onkin mahdottoman tehtävän edessä, jos puolueiden välinen luottamus on jatkossakin tätä tasoa.
Perussuomalaisten kärjekkään ärhäkäs viestintä kertoo paitsi puolueen kokemattomuudesta hallitusneuvotteluissa myös sen tavasta toimia politiikassa. Jälkimmäiseen kuuluu tietoinen vastapuolen provosointi, jonka tarkoituksena on tässä tapauksessa viestiä kannattajille, ettei puolue ole hylännyt hallitusneuvotteluissakaan periaatteitaan, eikä tyyliään.
Taustalla vaikuttanee myös populistipuolueiden usein käyttämä strategia, jolla pyritään horjuttamaan vastapuolen asemaa ja saamaan itselle näin lisää valtaa.
Tosin kyseinen keskisormitaktiikka ei välttämättä toimi hallitusneuvotteluissa, missä puolueet pyrkivät sovittamaan erilaiset linjansa yhdeksi linjaksi. Se vaatii kompromissihalun ja -taidon lisäksi keskinäistä luottamusta, jota ei rakenneta riitaa haastamalla.
Voi toki olla niinkin, ettei perussuomalaiset edes halua hallitukseen, sillä tiedossa on, että puolueen on pakko tehdä kompromisseja myös itselleen tärkeissä maahanmuutto-, ilmasto- ja EU-asioissa. Sitä saattaisi olla vaikea myydä kannattajille, jotka haluavat rajat kiinni, turpeen takaisin ja unionin näpit irti asioistamme.
Todennäköinen kannatusromahdus iskisi luultavasti pahiten juuri Tynkkysen ja Peltokankaan kaltaisiin jyrkän linjan kansanedustajiin, joille voisi tulla lähtö eduskunnasta seuraavissa vaaleissa.
P.S.
Kaivosteollisuus ry:n teettämän tutkimuksen mukaan kaksi kolmesta savukoskelaisesta kannattaa Soklin kaivoksen avaamista. Yksi neljästä on sitä vastaan (LK 6.5.) – he eivät voi edes harkita kaivosopintoja tai työskentelemistä alalla. Yksi kymmenestä savukoskelaisista kyseenalaistaa kaivosten tarpeellisuuden. He eivät tunnista käyttävänsä tuotteita, joihin tarvitaan malmeja.
Vaikuttaisi siltä, että kymmenen prosenttia saulaisista elää puhtaasti omillaan. He eivät asu talossa, käytä kulkuneuvoja, omista puhelinta tai syö kaupassa myytävää ruokaa.