Lappilaiset joutuvat totuttelemaan nyt siihen, ettei maakunnan suurin puolue ole enää keskusta (24,8), vaan perussuomalaiset (26,8). Uuden poliittisen ajan sisäistämiseen tarvittaneen hieman aikaa, sillä ex-maalaisliitto on ollut pohjoisen ykköspuolue Lapin vaalipiirin perustamisesta lähtien eli 85 vuotta.
Hurjimpina huippuvuosinaan pohjoisen mahtipuolue kahmi lähes puolet lappilaisten äänistä. Huonompinakin vaalivuosina keskusta säilytti ylivoimaisen asemansa, jota moni ei-keskustalainenkin piti ikuisena – olihan keskusta koko maakunnan puolue, tinkimätön aluepolitiikan ja Lapin puolustaja.
"Lapissa ei olisi elämää, jos ei olisi golfvirtaa ja keskustaa", taannoin tavattiin sanoa.
Muutos tuli perussuomalaisten mukana. Vielä 2019 vaaleissa keskusta piti niukin naukin pintansa, mutta tällä kertaa se joutui antamaan periksi.
Riikka Purran johtama puolue nousi suurimmaksi Lapin lisäksi neljässä muussakin vaalipiirissä, myös keskustan ikiläänityksenä pidetyssä Oulun vaalipiirissä. Maan toiseksi suurin puolue hallitsee nyt peräti kuutta vaalipiiriä. Keskusta oli vielä neljä vuotta sitten suurin neljässä piirissä, nyt ei yhdessäkään.
Vieläkin huonommin kävi vasemmistoliitolle, joka menetti ainoan kansanedustajansa Lapissa. Vasemmistoliitto ja sen edeltäjä skdl oli vuosikymmeniä maakunnan kakkospuolue, kunnes perusssuomalaiset ajoi siitä ohi 2011 jytkyvaaleissa.
Tällä kertaa jytkyä sai maistaa keskusta, joka menetti sentään vain yhden kansanedustajapaikan kolmesta.
Mikä suisti maakunnan mahtipuolueen valtaistuimeltaan? Tätä pohditaan nyt kuumeisesti niin keskustan sisä- kuin ulkopuolellakin.
Kaikesta päätellen lappilaiset eivät enää pidä keskustaa tinkimättömänä maakunnan etujen puolustajana. Yhä useampi näkee sellaisen perussuomalaisissa.
Perussuomalaiset on osannut puhua kansan kielellä tilanteessa, missä ihmisten ostovoima hiipuu ja turvallisuudentunne horjuu. Vaikka silläkään ei ole ollut tarjota ratkaisuja ongelmiin, puolue on kyennyt luomaan äänestäjille riittävän vahvan mielikuvan ratkaisukyvykkyydestään. Kansa näyttää kyllästyneen keskustan ikivaltaan ja sen myötä kehittyneeseen omahyväiseen tapaan hallita pohjoisen poliittista kenttää.
Keskustasta löytynee niitäkin, jotka syyttävät puolueensa alamäestä hallitusvastuuta. Tästä tuskin on kyse, sillä takavuosikymmeninä puolueen kannatus kesti kevyesti sellaisenkin.
Keskusta on ajautunut historiansa pahimpaan kriisiin, jonka syyt ovat syvemmällä. Ehkä keskusta tai sen kannattajat ovat muuttuneet niin, ettei puolueen sanoma uppoa enää äänestäjiin entiseen malliin. Jälkimmäinen vaihtoehto on puolueelle pahempi, sillä sitä ei korjaa välttämättä edes poliittisen viestin kirkastaminen saati puoluejohtajan vaihto.
P.S.
Paavo Väyrynen (kesk.) koki vaaleissa puolueensa lailla nöyryyttävän tappion, eikä eduskuntapaikka ollut lopulta edes lähellä. 1 395 äänellään mies sijoittui puolueensa sisäisessä kilpailussa vasta kuudennelle sijalle. Keminmaalainen on ollut politiikassa mukana reilut 50 vuotta ja kaikki merkit viittaavat siihen, että ura on tulossa päätepisteeseen – ei tosin välttämättä Väyrysen, 76, mielestä. Hänet tunnetaan tahtopoliitikkona, joka ei luovuta koskaan. Ei olisikaan ihme, jos politiikan ikiliikkujan nimi löytyisi myös 2027 eduskuntavaalien ehdokaslistalta.