Jos kaikki menee hyvin, piilevä äänikynnys laskee Lapissa 2031 eduskuntavaaleihin mennessä. Valtioneuvoston asettama parlamentaarinen työryhmä etsii parhaillaan keinoja siihen, miten tämä tehdään. Käytännössä keino on löydetty jo aikoja sitten – uudistus on kiinni puoluepoliittisesta tahdosta.
Piilevässä äänikynnyksessä on kyse prosenttirajasta, jota suuremman ääniosuuden ehdokaslistan on saatava, jotta lista saisi paikan eduskuntaan. Lapin vaalipiirissä kynnys on maan korkein, yli kymmenen prosenttia. Sitä nosti entisestään se, että Lapin kansanedustajien määrä putosi väestön vähenemisen takia seitsemästä kuuteen.
Viime kevään eduskuntavaaleissa kokoomuksen ja kristillisten yhteislistan maakunnasta keräämä 12 000 äänen potti riitti yhteen paikkaan, kun vasemmistoliiton kokoamalla 10 000 äänellä – lähes 10 prosenttia äänistä – ei irronnut yhtään paikkaa. Samaan aikaan Uudenmaan vaalipiirissä äänikynnys asettui 2,3 prosenttiin.
Piilevää äänikynnystä on tarkoitus laskea yhdistämällä Lapin ja Oulun vaalipiirit teknisesti niin, että paikkajakoon vaikuttavat vertausluvut lasketaan piireille yhdessä, mutta paikkajako säilyy ennallaan. Lapista valittaisiin yhä kuusi ja Oulusta 18 edustajaa. Uudistus pudottaisi Lapin äänikynnyksen 4–5 prosenttiin.
Tätä esitti selvitysmies Lauri Tarasti jo 2011. Tuolloin se kaatui sdp:n vastustukseen, nyt vastustus tulee keskustasta. Jos uusi vaalitapa olisi ollut käytössä 2019 ja 2023 vaaleissa, Markus Lohi (kesk.) ei olisi kansanedustaja. Hänen sijasta eduskuntaan olisi valittu 2019 Riikka Karppinen (vihr.) ja 2023 Mikkel Näkkäläjärvi (sd.).
Korkea äänikynnys syö pienempien puolueiden ja niiden kannattajien vaali-intoa, koska pienempien ehdokas voi jäädä valitsematta suurellakin äänimäärällä. Juuri näin kävi Karppiselle, jonka 9 705 ääntä eivät riittäneet läpi menoon. Paikan sai Lohi 4 696 äänellä.
Lopputulos herätti hämmennystä muissakin kuin Karppisen äänestäjissä.
Lapissa piilevä äänikynnys vaikeuttaa kansanvallan toteutumista. Äänestäjän kannalta asia on selvä – äänestäjiä ja ehdokkaita eriarvoistava vaalijärjestelmä on korjattava. Äänillä ei saa olla alueellisia arvoeroja.
Hallituksen työryhmässä on edustus kaikista eduskuntapuolueista. Ryhmä antanee ehdotuksen uudesta vaalimallista ensi vuonna. Ehdotus edellyttää parlamentaarista yhteisymmärrystä, koska uudistus vaatii perustuslain muutoksen – sen takana on oltava vähintään kaksi kolmasosaa kahdesta peräkkäisestä eduskunnasta.
Pallo on nyt puolueilla, joista osa hyötyy nykymallista. Poliitikkojen on aika ajatella puolueen edun sijasta äänestäjän etua. Pelissä on vaalijärjestelmän uskottavuus.
Jos äänestäjä ei koe saavansa äänelleen oikeudenmukaista katetta, hän ei äänestä. Se voi olla yksittäisen ehdokkaan ja puolueen, muttei missään tapauksessa kansanvallan etu.
P.S.
Lapin kepu-kansanedustajille Tarastin malli ei kelpaa. Lohi on sanonut vastustavansa uudistusta, jossa "Oulun vaalipiirin asukkaat vaikuttaisivat siihen, ketkä Lapista valitaan" (LK 20.6.). Katri Kulmuni on ehdottanut mallia, missä vaalipiirien vähimmäiskansanedustajamäärä – Lapista kuusi – kirjataan lakiin, jolloin äänikynnys ei nouse jatkossa. Vastarinta on keskustan näkökulmasta ymmärrettävää, mutta muuten säälittävää. Tarkoitus on laskea äänikynnystä, ei pitää sitä nykytasolla. Ja Lapin valinnoista vastaisivat jatkossakin lappilaiset.