Kotikonttorirotan viimeaikaisissa elämäntapahtumissa ei ole kerrottavaa.
Jos tilanne olisi päälaellaan, voisin kertoa näin:
”Olen nyt ollut kaksi kuukautta eristyksissä kodin ulkopuolella.
Yöt nukun työpaikan lattialla siskonpetissä parinkymmenen työkaverin kanssa. Syön ravintoloissa vähintään kolmesti päivässä ja vietän harrastusten päälle iltoja baarissa. Tähän olen saanut valtiolta rahallista tukea, mikä ei kuitenkaan tunnu oikein riittävän.