Kävin ruskaretkellä kansallispuistossa. Reitillä oli ruuhkaa enemmän kuin ruskaa. Kutsuttakoon tätä siis pieneksi tarinaksi ruuhkaretkestä.
Tulimme autiotuvalle kaatosateessa illan jo hämärtyessä. Olin lukenut kansallispuistoja koskevasta matkaoppaasta, että aiemmin tulleet tekevät autiotuvissa tilaa myöhemmin saapuville uupuneille vaeltajille.
Eivät tehneet. Lavereilla istui vieri vieressä toisiaan kyräileviä ihmisiä, joista kukaan ei aikonut siirtyä piiruakaan.