Siirtymät ovat minulle vaikeita. Ne vääntävät vatsaa ja puristavat rintaa.
Varhaisimpia muistojani on se, että istun vaasalaisen kerrostaloasunnon lattialla Tiklaksen pahvilaatikoiden ja kankaiden keskellä. Ompelukone surisee ja toivon, ettei äiti huomaisi, että kohta on aika viedä minut päiväkotiin.
Äiti huomasi ja vei. Joskus yritin karata saman tien, joskus jopa onnistuin.
Siirtymäongelmani on ilmennyt monin tavoin.
Koti-ikävästä olen kärsinyt aina, lähdin sitten mihin suuntaan tahansa.