No nyt en puhu siittä yhestä asiasta mithään, koska se on niinko huutais erämaassa, jossa vain elläimet minua kuulevat ja vällen säikkyväkki. Eipä silti, on net kyllä monesti meitä ihmisiä paljon viissaampia. Väylän poikki näkkyy menevän, aivan mistä sattuu, jäneksen, ketun ja hirvenki jälkiä.
Keskityn tänä päivänä vain niihin hyvhiin uutissiin, olippa net kuinka pieniä hyäsä.
Ensimmäinen niistä on se, että tänä aamuna töihin ajaessa näin ensimmäistä kertaa tälle vuele punasen auringon nousevan Alatornion kirkon takkaa.
Ja valasemattomille lauile on joka viikko vähän vähemmän hoppu.