Ay-liike valmistautuu toimiin, joilla se aikoo kääntää hallituksen pään. Tosin jos työministeri Arto Satosta (kok.) on uskominen, pää ei ole käännettävissä. "Hallitusohjelman (työmarkkina)reformit on tehty siitä näkökulmasta, että tavoitteeseen päästään. Tässä ei ole vaihtoehtoa, että luovutaan niistä", hän linjaa (IS 29.8.).
Hallitus työstää jo reformejaan, jotka pitävät sisällään työlainsäädännön ja työttömyysturvan uudistuksia. Niiden on määrä edetä eduskuntaan viimeistään kevään 2025 puoliväliriiheen mennessä.
Joissakin uudistuksissa aikataulu on vieläkin kireämpi. Kolmikantaisen työrauhatyöryhmän työ päättyy lokakuussa. Työrauhaa koskeva lakiesitys on tarkoitus antaa eduskunnalle vielä syysistuntokauden aikana. Paikallisen sopimisen työryhmän pitäisi saada valmista aikaan tammikuussa, jolloin lakiesitykset ehtisivät eduskuntaan ensi keväänä.
Hallitus haluaa vähentää työllistämisen esteitä ja lisätä näin työpaikkoja. Työllisyyden nostolla on tarkoitus vahvistaa julkista taloutta kahdella miljardilla eurolla, mikä vastaa kolmasosaa hallituksen kokonaistavoitteesta, kuuden miljardin vahvistuksesta.
Tavoitteena on 80 prosentin työllisyysaste, mikä vaatii radikaaleja toimia. Osa niistä iskee ay-liikkeen arimpiin paikkoihin.
Hallitus aikoo rajata poliittisten lakkojen keston vuorokauteen ja rajoittaa myös tukilakkoja. Irtisanomissuojaa kevennetään, työttömyysturvaa heikennetään, sosiaaliturvaa leikataan, paikallista sopimista lisätään, ensimmäinen sairauspäivä on palkaton ja palkankorotusten enimmäistaso sidotaan vientialojen määrittämään "yleiseen linjaan".
Jonkinlaisena omaan jalkaan ampumisena voidaan pitää työperäisen maahanmuuton vaikeuttamista, jota voi perustella vain populismilla.
Ay-liikettä reformityöryhmissä edustavat keskusjärjestöt ovat jo viestineet lumeneuvotteluista. Näkemys on perusteltu, sillä vaikka Satonen korostaa vuoropuhelun tärkeyttä työntekijäjärjestöjen suuntaan, hän toteaa samalla, että "hallituksen työllisyystavoitteet viedään joka tapauksessa läpi, vaikka kolmikannassa niitä vastustettaisiin".
Ulospäin vaikuttaa siltä, ettei hallitus edes pyri vakaviin neuvotteluihin työntekijäjärjestöjen kanssa, vaan valmistautuu tekemään sen minkä aikoo – maksoi mitä maksoi.
Akuutista jäsenkadosta kärsivän ay-liikkeen on pakko reagoida, jos se ei halua menettää valtansa rippeitäkin. Luvassa voi olla harvinaisen levoton työmarkkinasyksy, jota värittävät lakot, työnseisaukset, ulosmarssit ja mielenilmaukset.
Satonen toivoo, että uudesta työlainsäädännöstä tulee kestävää. Se voi olla turha toive varsinkin, jos työllisyysaste ei lähde odotettuun nousuun.
Vasemmalta, mistä löytyy ay-liikkeen vahvin tuki, on jo huudeltu reformien perumisen perään, kunhan valta vaihtuu.
P.S.
Työmarkkinoiltamme katoaa joka vuosi 10 000 työntekijää, kun suuremmat ikäluokat siirtyvät eläkkeelle ja pienemmät ikäluokat tulevat työikään. Koska syntyvyys ei nouse, tautiin ei ole tiedossa muuta lääkettä kuin työperäinen maahanmuutto. Suomen pitäisi levittää punainen matto jokaiselle, joka on tulossa tänne töihin tai opiskelemaan. Sen sijaan hallitus pyrkii vetämään maton mahdollisimman monen tulijan alta uusilla rajoituksilla, jotka viestivät edistyksellisyyden sijasta impivaaralaista umpimielisyyttä. Tällaista tyhmyyttä on vaikea ymmärtää.